Heikki Hiilamon haastattelu kunnan sosiaalipalveluista

Heikki Hiilamo on Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori. Hän on tutkinut suomalaista hyvinvointivaltiota ja sosiaaliturvaa ja osallistunut sen kehittämiseen. Hän on myös työskennellyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkijaprofessorina. Suomen Operaatio Liberon Lauri Snellman kysyi häneltä kunnan sosiaalipalveluista ja kuntavaaleista.

Kunnan sosiaalipalveluista yleensä

LS: Haluaisin kysyä mitä sosiaalipalveluita kunnat tarjoavat?

HH: Kunnat vastaavat käytännössä kaikista sosiaalipalveluista, eli sosiaalityöstä, vammaispalveluista, vanhusten palveluista. Pieni osa kuntoutuspalveluista on sitten muiden tahojen vastuulla, mutta pääasiallisesti kunnat vastaavat sosiaalipalveluista.

LS: Miten kuntien sosiaalipalvelut edistävät tasa-arvoista ja avointa yhteiskuntaa?

HH: No, sosiaalipalveluilla on erittäin tärkeä rooli siinä että ne pyrkivät integroimaan ihmisiä yhteiskuntaan ja takaavat ihmisille tasa-arvoisia mahdollisuuksia osallistua. Sosiaalipalveluissa on tärkeää keskittyä ihmisten toimintakykyyn, sillä ilman toimintakykyä ihmiset eivät pysty osallistumaan yhteiskuntaan eivätkä vallitsevaan elämäntapaan. Kysymys ei ole pelkästään siitä, että ihmisillä olisi riittävästi toimintakykyä jotta he pystyisivät ansaitsemaan omalla työllään oman toimeentulonsa. Sen lisäksi on vielä tärkeämpää toimintakyvyn parantaminen ihmisen osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi. Tämä on myös tärkeä tekijä itsessään ja sillä on arvoa sosiaalipalveluiden roolissa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

LS: Nyt viime aikoina on ollut paljon keskustelua syrjäytymisestä, erityisesti kun on ollut rikollisuutta ja vakavia rikoksia. Millä tavalla kunnat voivat torjua syrjäytymistä? Miten kunnan sosiaalipalvelut voivat auttaa syrjäytymisen torjunnassa?

HH: Syrjäytymistä on tietysti kaikissa ikäryhmissä, mutta erityisen traagista on nuorten ihmisten syrjäytyminen. Syrjäytymisen ja rikollisuuden yhteys liittyy nuoriin ihmisiin, ja erityisesti nuoriin miehiin. Sosiaalipalveluilla on tärkeä rooli siinä, että tuetaan nuorten mahdollisuuksia osallistua opiskeluun, koulutukseen, harjoitteluun tai työelämään. Se on juuri tärkeää syrjäytymisen ehkäisyä ja myös siten rikollisuuden torjuntaa, kun opiskeleminen, kouluttautuminen ja työelämässä toimiminen ovat tärkeitä tekijöitä integroitumisessa yhteiskuntaan. Ne tietysti tukevat ihmisten osallistumista ja hyvinvointia monin muinkin tavoin.

Sosiaalipalvelut ja kuntavaalit

LS: Nyt kuntavaalit on tulossa. Millä tavoin kuntavaaleissa voi vaikuttaa sosiaaliturvaan?

HH: Sikäli kun puhutaan sosiaalisista tulonsiirroista, niin kunnilla ei ole kauhean isoa roolia niissä. Ehkä sitten harvoja poikkeuksia ovat kotihoidontuen kunnalliset lisät. Jos sitten sosiaaliturva ymmärretään sosiaalipalveluina ja terveyspalveluina, niin silloin kunnilla on suuri merkitys. Missä kunnossa kuntien talous on, se millä tavoin kunnissa voidaan tukea elinvoimaa ja miten kunnissa voidaan kasvattaa resursseja ja käyttää niitä resursseja sosiaalipalveluihin, niin kunnallisvaaleilla on kyllä paljon merkitystä.

LS: Eli kuntavaaleissa voi vaikuttaa sosiaalipalveluihin ja ne ovat tärkeitä vaaleja sosiaalipalveluiden kannalta. Nyt eduskuntaan on menossa niin sanottu sote-reformi. Millä tavalla sote-reformi vaikuttaa kunnan palveluihin?

HH: No, sote-reformi käytännössä siirtää vastuun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä uusille hyvinvointialueille, eli kuntaa isommalle taholle. Ainoa poikkeus on Helsinki, missä Helsinki toimii sekä hyvinvointialueena että kuntana. Muissa nämä palvelut menevät niin sanotusti suuremmille hartioille. Mutta joitain palveluita jää kuitenkin kunnille, kuten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja siihen liittyvät palvelut. Tietysti sote-uudistus ei kokonaisuudessaan ehdi toteutua seuraavankaan kunnallisvaalikauden aikana, eli kunnille jää paljon tehtävää sote-uudistuksen toimeenpanossa. Siinä mielessä tehtävänjako liittyy sosiaalipalveluihin ja terveyspalveluihin.

LS: Tosi paljon kiitoksia haastattelusta! Se valaisi tosi paljon, mikä on kuntien rooli suomalaisen hyvinvointivaltion ylläpitäjänä. Kunnat tarjoavat palveluita, mikä riippuu paljon kunnan taloudesta ja ne myös pystyvät tukemaan ihmisten osallisuutta yhteiskunnassa. Kiitoksia, Heikki Hiilamo!

Mistä kuntavaaleissa oikein on kyse?

Kuntavaalit tulevat! Eri puolueet ja mediat ottavat koko ajan esiin uusia teemoja ja avauksia omissa kuntavaalikeskusteluissaan. Kaikkien eri avausten keskellä punainen lanka helposti katoaa: mistä kuntavaaleissa on kyse?

Kuntavaaleissa on kyse kunnan ja kuntalaisten yhteisistä asioista. Kunnan päätösvaltaan kuuluvat monet arkeen ja elinympäristöön vaikuttavat julkiset tehtävät. Kunta pitää yllä kouluja, päiväkoteja ja kirjastoja. Se myös tarjoaa terveyskeskus- ja sairaalapalveluita, ainakin sosiaaliuudistuksen toteutumiseen asti. Kunta myös päättää seudun tulevaisuudesta mm. tekemällä yhteistyötä liike-elämän kanssa. Näin kuntavaalit koskevat kaikille kuntalaisille yhteistä hyvää ja tarjoavat tilan päättää kaikille yhteisistä palveluista.

Mistä kunta vastaa?

Kunta vastaa koulutuksesta. Töissä käyntiä helpottaa paljon, kun lapset voi viedä päiväkotiin. Päiväkotien ylläpitäminen on yksi kunnan tehtävistä. Peruskoulu on ollut yksi suomalaisen sivistysyhteiskunnan rakennuspalikoista jo 50 vuoden ajan. Koulut rakentaminen, opettajien palkkaaminen ja koulutuksen tarjoaminen riippuu kuitenkin kunnan päätöksistä. Myös kunnankirjasto tarjoaa hyvää ajanvietettä ja uusia näkökulmia maailmaan, kun sieltä voi lainata kirjoja ja muita medioita. Kunnilla on myös orkestereita, teattereita ja liikuntatiloja. Näin kunnan päätökset ja palvelut rakentavat sivistysyhteiskuntaa.

Kunta tarjoaa myös terveyspalveluita, jotka ovat osa hyvinvointivaltion perustaa. Sairastuessa usein apu löytyy terveyskeskuksesta, jota kunta ylläpitää joko suoraan tai kuntien sote-yhtymän kautta. Kunnat järjestävät myös hammaslääkäripalveluita paikkaamaan hampaita tarvittaessa. Sairaskohtauksen sattuessa paikalle tuleva ambulanssi ja paloa sammuttamaan tulevat paloautot ovat nekin kunnan tarjoamia palveluita. Sosiaali- ja terveysuudistus saattaa kuitenkin siirtää terveyspalvelut lähiaikoina maakuntien hoidettavaksi.

Kunta vastaa myös elinympäristön rakentamisesta ja viihtyvyydestä. Kaavoitus kuuluu kunnan tehtäviin, joten kunnan päätöksillä rakennetaan kivoja asuinalueita ja tarjotaan tilaa liikeyrityksille. Kunta myös vastaa arkipäivän infrastruktuurista kuten teiden kunnossapidosta, toimivista vesijohdoista ja viemäreistä. Kunnan jäteyhtiön roska-autot kippaavat roskat kaatopaikalle tai kierrätykseen. Näin kunnan päätökset auttavat rakentamaan toimivaa arkea.

Kunnan päätökset vaikuttavat myös seudun tulevaisuuteen. Kunta päättää omasta strategiastaan: miten alue saadaan pysymään elinvoimaisena ja kuntaan saadaan työtä ja hyvinvointia maailman muuttuessa? Kunta voi edistää liike-elämän toimintamahdollisuuksia omalla elinkeinopolitiikallaan tai tarjota tiloja yritysten toiminnalle ja keskinäiselle verkostoitumiselle. Suuret kaupungit ovat lisäksi verkostoituneet keskenään ilmastonmuutoksen kaltaisten globaalien haasteiden hallitsemiseksi. Kunnissa tehtävät päätökset rakentavat siis myös tulevaisuuden hyvinvointia.

Miten kunta päättää asioistaan? Entä mikä on valtion ja EU:n rooli?

Kunnassa korkeinta valtaa käyttää kunnanvaltuusto. Se päättää mm. kunnan toiminnan yleislinjan määräävästä strategiasta. Kunnanvaltuusto nimitetään kunnallisvaaleissa henkilö ja ääni-periaatteella.

Suomessa kunnilla on laaja itsehallinto. Kunta saa päättää oman toimivaltansa piiriin kuuluvista asioista, kunhan päätökset tehdään lain ja hyvän hallintotavan mukaisesti. Kunnilla on myös oikeus kerätä kunnallisveroina ns. veroäyri omien menojensa kattamiseksi. Kunnanvaltuusto päättää kunnallisverosta ja hyväksyy kunnan budjetin. Valtio voi kuitenkin määrätä kuntien hoidettavaksi tulevista tehtävistä säätämällä lakeja.

Kunnanvaltuusto taas nimittää kunnanhallituksen, joka valmistelee kunnan toimivaltaan kuuluvia päätöksiä ja valvoo niiden toteuttamista. Valtuusto myös nimittää pormestarin tai kunnanjohtajan johtamaan kunnan hallintoa. Kunnan päätökset taas toteuttavat kunnan virkailijat: sairaanhoitajat, kunnanviraston juristit, opettajat, kunnan roskakuskit ja kunnallistekniikan raksaporukka.

Kunnat ovat osa Suomen valtion aluetta, joten ne kuuluvat valtion päätöksenteon piiriin. Valtiossa korkeinta valtaa käyttää henkilö ja ääni-periaatteella valittava eduskunta. Eduskunta säätää lait ja päättää valtion verotuksesta. Lisäksi se nimittää maan hallituksen ja hyväksyy valtion kansainväliset sitoumukset ja kannat. Näin ollen puolueet pyrkivät tietoisesti sumuttamaan kansalaisia, jos ne lupailevat kunnallisvaalien kaatavan hallituksen tai sen EU-kannat. Valtio voi kuitenkin tukea kuntia esimerkiksi ohjaamalla rahoitusta kunnallispalveluihin.

Suomi kuuluu osana Euroopan unioniin. EU vahvistaa Suomen taloutta ja tarjoaa suomalaisille tilaisuuden vaikuttaa globaalin verkostoyhteiskunnan kehitykseen. EU:ssa päätöksiä tekevät suoraan vaaleilla valittu parlamentti ja jäsenvaltioiden hallitusten kokous (neuvosto) yhdessä. Brysselissä istuva komissio taas koordinoi sitä, miten jäsenmaat panevat EU:n päätökset toimeen.

EU ylläpitää Euroopan yhteisiä markkinoita, tukee maataloutta ja tarjoaa mahdollisuuden mennä vapaasti toisiin EU-maihin. EU on viime aikoina siirtynyt yhä enemmän torjumaan ilmastonmuutoksen ja koronaepidemian kaltaisia globaaleja ongelmia. Se myös tekee euromaiden rahapolitiikkaa ja investoi Euroopan tulevaisuuteen, myös velaksi. Yhteiseurooppalainen talous- ja investointipolitiikka tukee kuntia monin tavoin. Kunnan tehdas voi viedä tuotteitaan EU-maihin. Kaupungit ovat osa yhteiseurooppalaisia talous- ja yhteiskuntaelämän verkostoja.  Maataloustuet tuovat rahaa maanviljelijöille. Investoinnit ja maataloustuet luovat uutta teknologiaa, työllisyyttä ja auttavat vakauttamaan Euroopan politiikkaa ja taloutta.

Kunnallisvaalit – mahdollisuus päättää yhteisistä asioista

Kunnalliset palvelut ja kuntien tarjoamien elinympäristöjen kyky tulla toimeen muuttuvassa maailmassa ovat tärkeä yhteinen hyvä. Kuntavaalit tarjoavatkin mahdollisuuden vaikuttaa arjen palveluihin, ympäristön vaalimiseen ja kuntien kykyyn luoda pohja työtä ja hyvinvointia. Pidetään ajatus kirkkaana kuntavaaleja seuratessa!

Minne katse seuraavaksi, kun Suomi taas medialukutaidon ykkönen Euroopassa?

Tuoreimman helmikuussa 2021 julkaistun medialukutaitomittauksen perusteella Suomi on edelleen pysynyt medialukutaidon mallimaana Euroopassa yli 30 maan vertailussa [1]. Maailma monimutkaistuu, mediamaasto muuttuu nopeasti, politiikka polarisoituu ja lisäksi psykologiset tekijät johtavat median käyttäjää helposti harhaan, esitetään tuoreessa raportissa. Medialukutaitomittari on raportin laatijan Marin Lessenskin mukaan kehitetty arvioimaan kansalaisten mahdollisuuksia muun muassa selvitä valeuutisten ja salaliittoteorioiden täyttämässä maailmassa ja vastustaa disinformaatiota ja propagandaa. [2] Aiemmassa OSIS:in uutisoinnissa nostettiin esille myös se, että mittari antaa viitteitä siitä, miten korruptoituneina kansalaiset kokevat kunkin maan ja miten paljon epäluottamusta tunnetaan toimittajia ja tutkijoita kohtaan [3]. Mihin suuntaan nämä Media Literacy Index’in lukemat liikkuvat jatkossa nykyisen infodemian, pandemian ja polarisoituneen poliittisen ilmapiirin takia, jää vielä nähtäväksi.

Medialukutaitovertailua on tässä muodossa tehty vuodesta 2017 lähtien, ja vain 2020 mittaus on jäänyt tekemättä. Mittauksessa Suomi sai tällä kertaa 78 pistettä ja pysyy ykkösenä sijoituksessa [1]. Suomen tulokset ovat heittäneet tästä hyvin vähän suuntaan tai toiseen (77–79). Nyt mittauksessa Suomi muodostaa yhdessä Tanskan, Viron, Ruotsin, Irlannin ja Hollannin kanssa Euroopan parhaimmiston (cluster 1), kuuden maan maaryhmän. Aiemmalla mittauskerralla tähän parhaimmistoon kuuluivat myös Belgia ja Saksa. [2] Jaossa on ilmeisesti kokonaisuutena sata pistettä eli Euroopan paraskin saa tästä potista reilun kolme neljäsosaa. Mikään maa ei ole täydellinen. Matkaa optimituloksiin on kaikilla.

Mittari painottaa eniten koulutusta (45 %) ja lehdistön vapautta (40 %). Tausta-ajatuksena on se, että laadukas koulutus tulee ennen säätelyä: “education before regulation”. Koulutus jaetaan eri lukutaitoihin, jotka kattavat myös tiedekasvatuksen (scientific literacy, 5 %) ja matemaattisen lukutaidon (mathematic literacy, 5 %), vaikka pääpaino on lukemisen mittaamisessa (reading literacy, 30 %). Näitä taitoja mitataan PISA-tuloksilla. Lisäksi merkittävänä koulutuksena nähdään yliopistotutkinnot (5 %). Lehdistönvapautta on mitattu kahdella indikaattorilla: Freedom House’in (20 %) ja Reporters without Borders’in (20 %) mittareilla. Muita mitattuja osa-alueita ovat keskinäinen luottamus (trust in others, 10 %) ja elektroninen osallisuus (e-participation, 10 %). [2] Mittareista voi yleensä sanoa sen verran, että sitä saadaan mitä mitataan tai että ainakin siihen pyritään mitä mitataan. Mittaustulosten painotukset myös säätävät tai siirtävät tavoiteltua maalia.

Sitä saadaan, mitä mitataan.

Suomen tuoreita mittaustuloksia voisi katsella hieman tarkemmin indikaattori kerrallaan. Samalla voi pohtia vähän, mitä mittarit oikeastaan mittaavat. Parhaaksi julistautuminen ja mediahuomiossa lepääminen yksinään eivät vie Suomea eteenpäin. Ylpeitä saamme olla joka tapauksessa menestyksestämme. Mitä seuraavaksi? Miltä mailta ottaa mallia missäkin osaamisalueessa? Mitä ehkä jää raportista ja uutisesta piiloon?

Freedom House’in mittarin vaihteluvälille 11–18 mahtuvat paremmuusjärjestyksessä kaikkiaan kymmenen maata: Ruotsi, Hollanti, Suomi, Tanska, Belgia, Luxemburg, Islanti, Viro, Portugali ja Irlanti. [2] Mitä esimerkiksi Ruotsissa ja Hollannissa siis tehdään Suomeakin paremmin? Vai onko heidän toimintansa ollenkaan merkittävästi erilaista Suomeen verrattuna? Mitä alemmille sijoille jäävissä maissa on myös tehty hyvää ja toimivaa?

Reporters without Borders’in mittarin vaihteluvälille 7,93–12,61 mahtuvat myös Belgia, Saksa ja Portugali. Mitä kaiken kaikkiaan yhdeksässä maassa tehdään muita mittaukseen osallistuneita maita paremmin, voi miettiä. Suomi saa mittarista huippupisteet. Ilman Viroa ja Irlantia vaihteluväli olisi jäänyt korkeimmillaankin alle kymmeneen. Raportin perusteella voisi kysyä myös, missä siis Suomi, Tanska, Ruotsi ja Hollanti onnistuvat aivan erityisesti lehdistönvapaudessa. Sekä Freedom House’in että Reporters without Borders’in mittarit nostavat saman nelikon lehdistönvapauden kärkijoukkoon. [2] Jotain nämä maat tekevät oikein hyvin.

Mikä on lehdistönvapauden salaisuus etenkin Hollannissa, Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa?

Lukemista koskevat PISA-tulokset vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 485–523. Suomi sijoittuu toiseksi Viron jälkeen. Vaihteluvälille mahtuu kuusikon lisäksi nyt kaikkiaan 15 maata 35 maasta, alimmillaan sijalta 19 ja kolmesta eri maaryhmästä. Hollannin mittaustulos suurentaa kuusikon vaihteluväliä alaspäin, vieden sen alle toivottavan 500:n raja-arvon. Ilman sen arvoa jäljelle jäävän viisikon vaihteluvälille mahtuisivat vain UK ja Puola. [2] Mitä tämä seitsikko tekee mallikelpoisesti?

Mitä erityistä Suomi, Viro, Ruotsi, Tanska, Irlanti, UK ja Puola tekevät lukutaidon edistämiseksi?

Tiedekasvatusta mittaavat PISA-tulokset vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 493–530. Suomi sijoittuu toiseksi Viron jälkeen. Kaikkiaan vaihteluvälille mahtuu 13 maata kolmesta eri ryhmästä. Irlannin, Tanskan ja Ruotsin lukemat laskevat vaihteluväliä alle 500, mikä katsotaan erittäin hyvän raja-arvoksi. Ilman näiden maiden lukemia jäljelle jäävän kolmikon vaihteluvälille mahtuisivat vain lisäksi Saksa, UK, Slovenia ja Puola. [2] Jälleen voisi kysyä, mitä erinomaista tämä toinen seitsikko tekee tiedekasvatuksen hyväksi?

Miten Viro ja Hollanti onnistuvat tiedekasvatuksessa niin hyvin?

Matemaattista lukutaitoa koskevat PISA-tulokset vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 500–523. Suomi sijoittuu neljänneksi Viron, Hollannin ja Tanskan jälkeen. Vaihteluvälille mahtuvat kuusikon lisäksi myös Belgia, Saksa, UK, Slovenia ja Puola. Kaikkiaan tähän joukkoon mahtuu siis 10 maata kahdesta eri ryhmästä. Näistä myös Belgialla, Slovenialla ja Puolalla voisi olla annettavaa Suomelle, koska maat saivat korkeammat PISA-tulokset. [2] Ensimmäisen klusterin ulkopuolelta toistuvia maita ovat raportin tilastojen mukaan Belgia, Saksa ja UK. Raportissa esitelty klusterointi viiteen maaryhmään ei tee näkyväksi näiden maiden antia medialukutaidon edistäjinä. Tämä epäsuhta koskee kaikkia indikaattoreita.

Mitä Viro, Tanska, Hollanti, Belgia, Slovenia ja Puola voisivat opettaa meille matemaattisesta lukutaidosta?

Yliopistotutkintoja koskevat Eurostatin lukemat vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 32,7–40,5 %. Suomi (37,3 %) sijoittuu toiseksi Irlannin (40,5 %) jälkeen. Vaihteluvälille mahtuvat kuusikon lisäksi myös Belgia, Islanti, UK, Luxemburg, Ranska, Espanja, Liettua ja Kypros. Kaikkiaan tähän joukkoon mahtuu siis 14 maata kolmesta eri ryhmästä, mikä ei anna kovin hyvin rajattua kuvaa tilanteesta. Ilman Tanskan, Hollannin ja Viron lukemia näyttäisi jäljelle jäävän kolmikon vaihteluväli alkavan noin 36 prosentista. Silloin kärkijoukkoon mahtuisivat myös Luxemburg , UK, Islanti ja Belgia. [2] Suomalaiset voisivat pohtia, miten akateemisemmissa Irlannissa, UK:ssa ja Luxemburgissa on medialukutaitoa edistetty kaikkein menestyksekkäimmin. Yliopistotutkintojen osuus kansalaisten tutkinnoista ei ole mikään itseisarvo, vaan pikemminkin ehkä se, miten monet erilaiset tutkinnot voisivat tukea mm. kansalaistaitojen kehittymistä, kansalaisten pääsyä tietoon ja demokraattista päätöksentekoa. Mittaristo ei huomioi tutkintojen keskinäisiä eroja, vaan typistää ne yhteen helpohkosti mitattavaan yksikköön. Maiden väliset täsmällisemmät vertailut ovat kyllä vaikeita, mutta jotain kai tuolle epätarkkuudelle pitäisi voida tehdä.

Mitä Suomea akateemisemmin koulutetuissa Irlannissa, UK:ssä ja Luxemburgissa on tehty medialukutaidon eteen yliopistoissa?

Keskinäistä luottamusta koskevat lukemat vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 5,0–7,4. Suomi sijoittuu ensimmäiseksi. Vaihteluvälille mahtuvat kuusikon lisäksi myös Belgia, Saksa, Islanti, UK, Itävalta, Luxemburg, Ranska, Espanja, Italia, Malta ja Turkki. Kaikkiaan tähän joukkoon mahtuu 17 maata neljästä eri maaryhmästä. Ilman Viroa (5,0) alin jäljelle jäävän viisikon mittaustulos olisi 6,0 ja vain Islanti (7,0) pääsisi samalle tasolle luottamusvertailussa. [2] Mitä tämän uuden kuusikon sisällä on tehty, jotta keskinäinen luottamus on syntynyt ja mahdollisesti säilyy edelleen korkealla tasolla? Pitääkö olla perifeerinen pohjoinen maa tai saarivaltio? Mikä merkitys on maantieteellisellä ja nykyisellä ja historiallisella geopoliittisella sijainnilla?

Mistä syntyy keskinäinen luottamus Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Islannissa, Irlannissa ja Hollannissa?

Elektronista osallisuutta koskevat lukemat vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 0,8214–1,0000. Suomi sijoittuu neljänneksi Viron, Tanskan ja Hollannin jälkeen. Vaihteluvälille mahtuu kaikkiaan 20 maata viidestä eri maaryhmästä. Jos jatketaan jo alkanutta mittariuskollista eteenpäin kurottelua, Suomen raja-arvon 0,9524 voisi ottaa tulevaisuuden minimiksi. Tuolloin kuusikosta putoavat Ruotsi ja Irlanti. Uusia vertailumaita ovat silloin UK, Itävalta, Puola ja Kypros, joista viimeinen jää Suomen kanssa tasoihin. Mitä noissa kuudessa maassa tehdään Suomea paremmin?

Mitä voisimme oppia elektronisesta osallisuudesta Virolta, Tanskalta, Hollannilta, UK:ltä, Itävallalta ja Puolalta?

Maantieteellisesti kuusikko sijoittuu nyt vuoden 2021 mittauksessa etenkin Koillis-Eurooppaan, kun taas heikoiten mittauksessa menestynyt kolmikko ja seuraavaksi huonoiten suoriutunut kuusikko asettuvat Kaakkois-Eurooppaan [2]. Paras kuusikko on säilynyt samana kuin viime mittauksessa [3]. Muilla eurooppalaisilla mailla näyttäisi olevan syytä seurata, mitä etenkin Koillis-Euroopassa tehdään paremmin medialukutaidon edistämiseksi.

Mutta tämä ei ainut tapa lukea uusinta raporttia eurooppalaisen medialukutaidon kehittymisestä ja nykytilasta. Nykyisessä klusteroinnissa jäävät erityisesti huomiotta UK:n ja Belgian hyvät tulokset monilla mitatuilla osa-alueilla. Saksakin painuu osin ansiotta toiseen maaryhmään. Pohjoismaisesta näkökulmasta raportista puuttuu kokonaan Norja, mikä on valitettavaa. Norjalaisten mediaosaaminen ei tässä seurannassa voi mitenkään paljastua suurelle yleisölle, vaan jää tällaisen mittariuutisoinnin varjoon [4]. Maiden sisäinen vaihtelu loistaa myös poissaolollaan raportissa, minkä perusteella on vaikeampi suunnata huomiota tarkemmin esimerkiksi eri oppilaitoksiin, kuntiin ja kaupunkeihin tai toimittajaorganisaatioihin.

[1] Media Literacy Index 2021

[2] MediaLiteracyIndex2021_ENG.pdf (osis.bg)

[3] The Media Literacy Index 2019: Just think about it

[4] kts. esim. Mitä voimme oppia Norjan faktantarkistuksesta

Sinulle, jolla on sanottavaa!

Hei median käyttäjä!

Tervetuloa mediakriittiseen blogiini – ja kritiikillä en tarkoita että olisimme median vastaisia. Päinvastoin, olemme hyvinkin kiinnostuneita laadukkaista sisällöistä. Haluamme saada sellaisia, ja toisinaan myös itse luoda niitä.

Tunnetko joskus mediaraivoa? Tekeekö mieli heittää kaukosäädin kaivoon tai rokkarityyliin telkkari pihalle? Eikö näiltä kanavilta voisi nyt jostain tulla jotain, mitä voi katsoa tuntematta tuskaa ja myötähäpeää! Tai jotain, mitä ei ole nähty jo n kertaa?

Käytkö vaaralliseksi liikenteessä, kun radiokanavalla alkaa kailottaa ns. mediapersoona? Miten joku voi saada palkkaa siitä, että retostelee ja rääpii julkisesti asioita, joista ei selvästikään tiedä mitään, eikä todellakaan ole vaivautunut ottamaan selvää ennen studioon tuloansa.

Ennen kun ajoi Suomea pitkin poikin sai joka pysähdyksellä sai lukea uuden lehden – nyt ei tarvitse, niissä on samat jutut kaikissa! Aamulla karisee unet silmistä, kun lehden kiinnostavin otsikko ei vastaa sisältöä? Juttu alkaa lauseella, jossa se kuuluisa mittakaava mättää, on suureet sekaisin tai pilkkuvirhe. Miksi uskoa, että koko artikkelissa on yhtikäs mikään kohdallaan?

Ja se some, yritäpä puhutella perheenjäsentä, niin ei eväkään värähdä: hän somettaa. Ehkä et ihan ole keksinyt, mihin mokomaa somea voisi järkevästi, tuloksellisesti käyttää?

 

Ehkä kirjoitat työksesi?

…muistioita, raportteja, yhteenvetoja, sähköpostia, tekstiä intraan, tiedotteita? Sinulta odotetaan oman alasi ja ajan hermolla pysymistä, talouden ja tapahtumien seuraamista. Ja mikäs siinä, onhan se itsellekin noin periaatteessa mukavaa. Olet itsekin kiinnostunut siitä, mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu. Jopa se kiinnostaa, miten puoliso, lapset, muilla aloilla toimivat sukulaiset ja kaverit maailman näkevät. Juttelet mielelläsi mediasisällöistä(kin).

 

Rakkaudesta lajiin!

Opetin kolmella vuosikymmenellä Avoimessa yliopistossa ja Voionmaan Opistolla tiedotusopin, sittemmin journalistiikan perusopintoja. Erityisesti media-analyysikurssi oli oma ja opiskelijoiden suosikki, heille ensimmäinen käytännön mediataidon kurssi. Mietin silloin, ja mietin nyt, että jokaisen pitäisi käydä se. Ihan vaan tietääkseen mikä media on, miten se on muodostunut, miten toimii ja miksi. Ja käyttääkseen sitä mahdollisimman tehokkaasti hyväkseen, niiden asioiden ajamiseen jotka ovat itselle tärkeitä! Aloin tehdä siitä nettikurssia, joka valmistuu syksyn tullen.

 

Tampereen tavalla: teksti edellä

Ensiksi irrotin kokonaisuudesta omaan kirjoittamiseen liittyvän osion. Sen sisältö tiivistyy kolmeen jaksoon. Yksi, asiat jotka tekstinkorjausohjelmat eivät osaa suomeksi tehdä. Löytämällä ja korjaamalla ne itse, oma kirjoittaminen paranee ratkaisevasti. Toiseksi, aika harva tuntee retoriikan perusteet. Vaikuttamisen keinot pelkistyivät jo antiikin Ateenan torilla ja toimivat edelleen. Kolmanneksi, puheet tarinan tehosta eivät ole pötyä. Vaikeutta on liioiteltu: useimmat ovat oppineet tarinan rakenteen jo Pikku-Kakkosta katsoessaan, eli otetaanpa käyttöön!  Jos Journalistisen kirjoittaminen on se mitä etsit, se löytyy täältä: www.mediataitokurssi.fi/journalistinenkirjoittaminen/


Journalistinen kirjoittaminen - klikkaa TÄSTÄ

Digiyliopisto 2020 - klikkaa TÄSTÄ