EU:n elvytysrahastosta on käyty kiistaa Suomessa. Miten elvytysrahasto hyödyttää Suomea ja Eurooppaa? Miten se rakentaa Suomeen avointa yhteiskuntaa? Miten se modernisoi taloutta? Suomen Operaatio Liberon Lauri Snellman haastatteli ekonomisteja Anni Marttista ja Vesa Vihriälää Eurooppanuorten auttaessa haastatteluiden järjestämisessä.
Haastattelussa avataan myös EU:n talouspolitiikan vaihtoehtoja. EU on poliittisen päätöksenteon areena, sen asioihin voi vaikuttaa EU-parlamentin, eduskunnan, ylikansallisen kansalaiskeskustelun ja eurooppalaisen kansalaistoiminnan kautta.
Mitä hyötyä elvytysrahastosta on?
Lauri Snellman: Olen Lauri Snellman. Teen haastattelua Operaatio Liberolle. Haastateltavana on Vesa Vihriälä. Hän on kansantaloustieteilijä, Helsingin yliopiston professori ja hän on ollut myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toiminnassa. Haluaisin kysyä Teiltä: Suomessa elvytysrahastosta on tullut iso kiista, ja sitä on täällä usein arvosteltu nettomaksuosuuksilla. Minkä takia teidän mielestänne rahasto on Suomen etu?
Vesa Vihriälä: Sanotaan näin, että EU tarvitsee jotain yhteistä fiskaalista tai finanssipoliittista vastausta koronakriisiin. Sen takia täytyy etsiä keinoja, joista päästään yhteisymmärrykseen jäsenmaiden kesken. En itse pitänyt alun perin enkä edelleenkään pidä tätä rahastoa parhaana mahdollisena tapana auttaa niitä maita, joiden oma finanssipoliittinen toimintakyky on rajallinen.
Mutta kun on niin että rahastosta on laaja yksimielisyys ja kaikki muut ovat valmiita hyväksymään tällaisen konstruktion, niin minusta on eduksi että Suomi tukee tätä ratkaisua. Jos Suomi olisi jättänyt rahaston hyväksymättä, tämä olisi ollut Suomen omien etujen kannalta huono asia kahdesta syystä.
Ensimmäinen on se, että rahaston hylkääminen olisi aiheuttanut melkoisen turbulenssin Euroopassa, koska EU:n politiikkavastaus on nyt rakennettu tämän rahaston varaan. Jos se olisi kaatunut, olisi täytynyt keksiä joku uusi tapa hoitaa sama asia. Se olisi ollut hidasta ja työlästä, ja toki Suomea olisi pidetty sitten syyllisenä tähän asiaan. Tämä olisi heikentänyt muita Suomelle tärkeitä asioita, joissa tarvitaan muitten maitten myötävaikutusta. Se on ensimmäinen asia.
Ja toinen ehkä sitten vähän syvemmälle menevä on se, että tässä tapauksessa on joitain maita, jotka nimenomaisesti hyötyvät erityisesti juuri tästä ratkaisusta. Suomi ei tällä kertaa ole näiden maiden joukossa, mutta voi hyvin olla, että Euroopassa on kriisejä, joissa Suomi tarvitsee muitten solidaarisuutta. Sitä ajatellen on tärkeää, että Suomi toimii tavalla että se on muiden mielestä hyvä solidaarisuuden kohde. Solidaarisuus on aina vähän vastavuoroista.
Lauri Snellman: Tervetuloa haastatteluun! Olen Lauri Snellman Suomen Operaatio Liberosta. Haastateltavana on SAK:n ekonomisti Anni Marttinen. Anni on erikoistunut EU:n kehitykseen ja on toiminut myös valtiovarainministeriössä EU-tehtävissä.
Haluaisin kysyä EU:n elvytyspaketista: Olette kirjoittaneet, että elvytyspaketti on Suomen etu. Asiasta on käyty hirveästi kiistaa Suomessa. Mitä hyötyä siitä on Suomelle ja myös Euroopalle yleensä?
Anni Marttinen: Elpymispaketti on aika moniulotteinen. Silloin kun koronakriisi iski kaikista vaikeimmin viime vuonna, esimerkiksi keskuspankkien puolelta oli jo pitkään puhuttu että pelkkä rahapolitiikka ei riitä elvyttämään koko EU:n taloutta tällaisesta kriisistä. Tällaisesta yhteisestä velkamenetelmästä oltiin puhuttu jo ennen koronakriisiä. Nyt koronakriisin aikana nähtiin, että nyt on akuutti aika saada finanssipoliittista elvytystä, jotta koko EU-alue saadaan elpymään ja vältettyä pitkäaikainen työttömyys.
Jo silloin koronakriisin alkuvaiheessa huomattiin, että pelkkä mahdollisuus EU:n yhteisen elvytysratkaisun puutteesta alkoi vaikuttaa jo rahoitusmarkkinoilla epävarmuuteen ja volatiliteettiin. Nähtiin että korot alkoivat nousemaan. Heti kun viestittiin että EU tekee tällaisen elpymispaketin, viesti rauhoitti markkinoita. Nähdään että kyky päätyä yhteiseen finanssipolitiikkaan rauhoittaa rahoitusmarkkinoita. Tässä on yksi puoli siitä.
Toinen asia on, että kun olemme talous- ja rahaliitossa, meidän täytyy ajatella Suomen taloutta yhtenä osana koko EU:n talouden kokonaisuutta. Me emme voi ajatella Suomen taloutta yksinään, irrallisena tästä kokonaisuudesta. Olemme sitoutuneet siihen että elvytämme koko EU:ta. Suomen isoin vientialue on EU, Suomen vientiin vaikuttaa myös miten koko EU tulee elpymään. Tähän tarvitaan tällainen yhteinen paketti.
Sitten kolmantena, toinen ratkaisu olisi että Suomi ei olisi lähtenyt tähän EU:n elpymispakettiin. Komissiosta asti on tullut viestiä, että asia olisi merkittävä mainehaitta. Hylkääminen voisi myös olla riski koko EU:n tulevaisuudelle ja koko EU:n yhtenäisyydelle. Tämä on paitsi talousvaikutuksiltaan, myös poliittisilta vaikutuksiltaan tosi merkittävä paketti. Tämä kertoo maailmalle ja globaalisti EU:n yhtenäisyydestä ja kyvystä toimia yhdessä. Tilanteeseen liittyy myös riski EU:n hajoamisesta. EU:ssa oleminen on sekä poliittisesti että taloudellisesti paljon fiksumpaa. Suomen bruttokansantuote hyötyy enemmän EU:ssa kuin ulkopuolella, ja poliittiset vaikutusmahdollisuudet ovat myös paljon paremmat.
Yhteenveto: Sekä Vihriälä että Marttinen korostavat, että EU tarvitsee yhteisen investointibudjetin vastauksena koronakriisiin, kun rahan hintaa ei enää voi alentaa ja näin tukea liiketoimintaa. Suomi myös tarvitsee EU:ta, ja sen on tuettava yhteistä vastausta kriisiin. Budjetin hylkääminen olisi voinut johtaa uuteen eurokriisiin.
Vihriälä lisäksi nostaa esiin Suomen valtion vaikutusmahdollisuuksien turvaamisen, vaikka rahasto ei olisikaan paras mahdollinen ratkaisu. Marttinen ottaa esiin, että Suomen talous on osa yhteistä EU:n taloutta, jota täytyy elvyttää suomalaisen talouskasvun turvaamiseksi.
Miten elpymisrahasto edistää avointa yhteiskuntaa?
Snellman: Kiitoksia! Vesa Vihriälä, mielestänne Suomi ei siis voi ajaa itseään sivuraiteelle Euroopassa ja maailmassa hylkäämällä elvytysrahaston. Eikö rahasto näin edistä Suomen kehittymistä avoimena yhteiskuntana?
Vihriälä: Suomen osallistuminen rahastoon tukee sitä, että pystymme ajamaan omia intressejämme Euroopan unionissa ja olemaan sen täysivaltainen jäsen. En tiedä, onko ”avoin yhteiskunta” oikea ilmaisu tähän. Ongelmista huolimatta prosessin tukeminen tässä vaiheessa, kun se käy kaikille muille edistää Suomen kykyä vaikuttaa omien intressiensä mukaisesti Euroopan Unionin asioihin.
Snellman: Kiitoksia! Eli elvytyspakettia nyt tarvitaan kun tuli koronakriisi, EU tarvitsee kykyä reagoida tällaisiin kriiseihin yhdessä, paketti auttoi estämään uuden eurokriisin. Suomi lopulta tarvitsee EU:ta, ja elvytysrahasto pitää hyväksyä jotta Suomi pysyisi mukana ja pystyisi vaikuttamaan EU:ssa. Anni Marttinen, eikö EU:n vakautuminen rakenna näin myös Suomen avointa yhteiskuntaa?
Marttinen: Mitä tarkoitat kysymyksellä?
Snellman: Tarkoitan Suomen asemaa avoimena yhteiskuntana, joka on avoin maailmalle paitsi taloudellisesti myös poliittisesti.
Marttinen: Kyllä, ehdottomasti! EU on väline, mekanismi tai poliittinen instituutio, jossa Suomella on vaikutusmahdollisuuksia. Kyllä Suomi pienenä avotaloutena hyötyy siitä sekä taloudellisesti että poliittisesti, niin kuin äsken mainitsin ja saa ääntään kuuluviin EU:n kautta.
Yhteenveto: Kummankin mukaan rahaston hyväksyminen vahvistaa Suomen asemaa EU:ssa. Vihriälä ei halua esittää EU-politiikkaa poliittisina valintoina avoin/suljettu (eli liberaali/autoritaarinen) tai vasemmisto/oikeisto-akseleilla. Marttisen mukaan taas EU-jäsenyys edistää Suomen avoimuutta vaikutusmahdollisuuksien ja vientivetoisen avoimen talouden vahvistajana.
Miten elpymisrahasto modernisoi taloutta?
Snellman: Kiitoksia! Anni Marttinen, olette korostaneet, että paketilla vahvistetaan talouden tuottavuutta ja ympäristöystävällisyyttä. Miten paketti palvelee näitä päämääriä?
Marttinen: No, tämä paketti on EU-tasolla suunnattu niin, että kansallisesti 38% paketista pitää käyttää vihreään siirtymään, ja vihreää siirtymää ja ilmastonmuutoksen torjumista edistävään teknologiaan. Suomessa on nyt päätetty että käytetään 50%, vähän ylikin, tähän vihreään siirtymään ja ilmastonmuutoksen torjumiseen.
Jäsenmaat ovat laittaneet alustavaa viestiä komissiolle ja toimittaneet kansallisia suunnitelmia. Niissä on hyvin paljolti keskitytty teknologiaan, teknologiseen kehitykseen ja digitalisaatioon. Näen että tuottavuus tulee kasvamaan, ja tällä paketilla on hyvin paljon potentiaalia kehittää EU:n taloutta ympäristöystävällisempään ja teknologiapainotteisempaan suuntaan. On ollut paljon puhetta hybridikulkuvälineiden kehityksestä, digitalisaatiosta ja 5G-verkon rakentamisesta. Nämä ovat keinoja, joilla pystymme rakentamaan taloutta ja yhteiskuntaa kestävämpään suuntaan.
Snellman: Kiitoksia! Vesa Vihriälä, koronakriisi on ajanut EU:n talouden kriisiin. Miksi investoinnit ja elvytys olisivat nykytilanteessa hyvää talouspolitiikkaa koko EU:ssa? Eikö rahasto aja EU:n laajempaa etua?
Vihriälä: Nyt kun on tarve ja tällainen akuutti suhdannekriisi. Kun tässä erityistilanteessa korkotaso on jo nollassa ja rahapolitiikka ei voi suoraan tavattomasti elvyttää taloutta niin totta kai tarvitaan finanssipoliittista elvytystä. Tämä rahasto on tapa huolehtia, että kaikki maat pystyvät jollain tavalla osallistumaan tähän elvytykseen oman taloutensa osalta.
Nyt kuitenkin rahasto on hidas, jolloin se ei ole hirveän tehokas lyhyen aikavälin kysynnän tukemiseen. Se voi auttaa näitä yksittäisiäkin maita harjoittamaan järkevää finanssipolitiikkaa, kun se mahdollistaa sellaisia investointeja ja rakenneuudistuksia, jotka parantavat erityisesti kriisissä heikkojen maiden talouden suorituskykyä tuonnempana. Sitä kautta rahasto mahdollistaa heille mm. vihreää siirtymää ja digitalisaation hyödyntämistä. Kaikki ovat asioita, jotka kaiken kaikkiaan parantavat muita heikommassa tilanteessa olleiden talouksien toimintakykyä.
Tämä vahvistaa tietysti koko EU-alueen taloudellista kehitystä jatkossa. Se vähentää myös riskejä siitä, että tähän saakka ongelmissa olleet maat joutuisivat uudelleen ongelmiin jos nämä rahat käytetään hyvin.
Snellman: Eli yhteenvetona: näette elvytysrahastossa kaksi hyötyä. Investoinnit voivat auttaa estämään uuden eurokriisin ja modernisoida Euroopan taloutta.
Vihriälä: Kyllä, näin ehkä sen voi kiteyttää.
Snellman: Kiitoksia! Katsotaan EU:n roolia tässä. Anni Marttinen, eikö se tuo isompia hartioita Euroopan maiden rakennemuutoksille? Jos katsotaan koronarokotuksia, EU ajoi kansainväliset koronarokotteiden tuotantoketjut ylös nyt alkukeväästä, ja myös Suomi pystytään rokottamaan kesän yli. Voisiko investoinneista juuri EU-tasolla olla samalla tavalla kokonaisuudesta tai isosta mittakaavasta koituvaa hyötyä?
Marttinen: Kyllä nimenomaan, juuri Suomen näkökulmasta. Ensinnäkin paketti mahdollistaa jo pitkään tavoiteltuja isoja investointeja EU-tasolla, nimenomaan tätä vihreää siirtymää, ilmastonmuutoksen torjumista, digitalisaatiota ja teknologian kehitystä. Tuottavuus on ollut pitkään jäänyt jälkeen muusta maailmasta.
Elvytyspaketti on hyvä, kun se vaikuttaa tähän isoon kehitykseen skaalavaikutuksistaan hyvällä tavalla. Myös talouspoliittisen paineen takia jo pelkästään tällainen elpymispaketti on todella iso panos tulevaisuuden kestävään kehitykseen, kun siinä on hyvin tarkkaan raamitettu mihin näitä rahoja saa käyttää. Tämä on ennennäkemätön kehitys- ja investointipaketti.
Yhteenveto: Elvytysrahasto parantaa talouden tuottavuutta ja suorituskykyä pitkällä aikavälillä, kun se lisää talouden ympäristöystävällisyyttä tukemalla vihreää rakennemuutosta ja tietotekniikan käyttöä. EU-tason elvytys myös vahvistaa näitä vaikutuksia, kun kaikilla EU-mailla on kyky modernisoida talouttaan.
Vihriälän mukaan tämä voi auttaa estämään tulevia talouskriisejä. Marttinen korostaa myös ympäristöystävällisyyttä ja ottaa myös mittakaavaedut eli EU:n investoinnit ovat yhdessä vahvempia kuin jäsenmaiden erikseen. Tästä on hyötyä myös Suomen tuottavuuden kasvattamiseen.
EU:n talouspolitiikan vaihtoehdot
Snellman: Kiitoksia! Vesa Vihriälä, vielä yksi kysymys. Olette kirjoittaneet, että toivoisitte paluuta markkinavetoiseen Euroopan integraation malliin. Eikö tätä voisi vasemmisto/oikeisto-akselilla oikeistolaisena agendana, kun EU ja sen valtiot joutuisivat toimimaan markkinoiden säännöillä? Minkälaista politiikkaa silloin harjoitettaisiin sekä Suomessa että Euroopassa?
Vihriälä: En osaa sijoittaa kysymystä tälle oikeisto/vasemmisto-akselille, minusta kurinalaisuus on tärkeä aspekti ylipäätään talouspolitiikassa. Niin pitkään kun pidetään kiinni nykyisistä perussopimuksista, joissa lähtökohtana on että viime kädessä jokainen maa vastaa omasta talouspolitiikastaan, niin silloin instituutioiden ja menettelytapojen pitää olla sellaisia että jäsenmailla on kannustimet toimia tällä tavalla.
En asettaisi sitä niinkään oikeisto/vasemmisto-akselille, vaan sille akselille että nykyisten sopimusten perusidea siitä että jokainen maa vastaa taloudestaan pätee vai ei.
Snellman: Kiitoksia! Anni Marttinen, olette toivoneet blogissanne EU:n talouskurisääntöjen muuttamista ottamaan ilmasto ja elvytystarve paremmin huomioon. Eikö tällainen muutos veisi EU:ta jonkin verran vasemmalle oikeisto/vasemmisto-akselilla? Minkälaista politiikkaa silloin harjoitettaisiin EU:ssa ja Suomessa?
Marttinen: No, asia on ollut keskustelussa jo pitkään ennen koronakriisiä. Jos otetaan talouspolitiikka ja puoluepolitiikka toisistaan irrallisiksi, Euroopan finanssipoliittisissa säännöissä on todella isoja valuvikoja. Jo ennen koronakriisiä on huomattu, että säännöt ovat enemmän myötäsyklisiä. Sanotaan että jos on vaikka laskusuhdanne, nämä säännöt jopa edistävät suhdannetta tai lisäävät suhdanteen vaikutusta, vaikka talouspolitiikan pitäisi olla vastasyklistä.
EU-sääntöjen monimutkaisuus on vaikuttanut siihen, että säännöissä on jo politisoituneisuutta. Jos otetaan vaikka Italia, joka ei vuonna 2018 räikeästi huomioinut alijäämäsääntöjä. Tässä on jo isoa politisoituneisuutta, koska jos on iso talous, EU:ssa ollaan valmiita katsomaan läpi sormien ja muokkaamaan sääntöjä sen mukaan. Ei ole järkeä, että EU:ssa on sääntöjä, joiden uskottavuus menee, kun niitä aletaan analysoimaan politisoituneisuuden kiikareiden läpi. Säännöt pitäisi uudistaa niin ettei olisi minkäänlaista tarvetta poliittisesti tai luovasti analysoida ja toteuttaa niitä sääntöjä.
Jos puhutaan siitä, että ilmastokriisin ja tasa-arvon huomioiminen talouspolitiikassa veisi vasemmalle, niin se tarkoittaa että tällä hetkellä ollaan oikealla. Meillä on talouspolitiikan säännöt, jotka ovat painottuneita talouskasvuun tai talouskuriin ja ollaan hyvin kriittisiä alijäämiä kohtaan huomioimatta investointeja.
Olen nähnyt, että jos haluamme tavoitella vaikkapa ilmastokriisin torjumista, esimerkiksi ilmastoinvestoinnit eivät voi olla näissä alijäämäsäännöissä mukana. Tämä tarkoittaisi sitä, että olisi enemmän tilaa investoida ja kehittää taloutta kestävämpään suuntaan. Jos investointeja ei oteta huomioon, niin tällainen talouskuriajattelu dominoi tavoitetta päästä hiilineutraaliuteen. Minun mielestäni investoinnit täytyy ottaa huomioon silläkin uhalla, että talouspolitiikka siirtyy uusliberaalista oikeistosta vähän vasemmalle.
Yhteenveto: EU:n talouspolitiikan säännöt ovat poliittisesti laadittuja lakeja, ja niiden vaihtoehdoista on virinnyt keskustelua.
Vesa Vihriälä näkee talouskurin arvokkaana talouspolitiikan ohjenuorana, eikä halua sijoittaa sitä vasemmisto/oikeisto-akselille. Hän sitä vastoin näkee kiistakysymyksenä, säilytetäänkö nykyiset talouskuria ja valtioiden omavastuuta korostavat periaatteet.
Anni Marttinen taas arvostelee nykyisiä talouskurisääntöjä. Ne pahentavat lamoja sen sijaan että ne tasapainottaisivat talouden suhdannevaihteluita. Säännöt ovat poliittisia jo nyt, kun suurvalloille näyttäisi olevan eri säännöt. Sääntöjä tulisikin yksinkertaistaa siten, että politiikka ei vaikuta niiden tulkintaan.
Vasemmisto/oikeisto-akselilla nyt ollaan oikealla, kun talouskuri jyrää tasa-arvon ja hiilineutraaliuden kaltaiset tavoitteet. Sääntöjä tulee uudistaa sallimaan investoinnit hiilineutraaliuteen ja tasa-arvoon, mikä siirtää talouspolitiikkaa vähän vasemmalle nykyisestä uusliberaalista oikeistosta.
Snellman: Kiitoksia tosi paljon haastattelusta! Tämä oli todella valaiseva näkökulma vaikeaan ja kiistanalaiseen aiheeseen.
