Suomalainen hyvinvointivaltio on ollut menestystarina. Valtiomme ja sen hyvinvointi, demokratia ja koulutus ovat onnistuneet vaikeinakin aikoina edistymään nykyiseen upeaan tulokseen.
Meillä on ollut matkassa onnea ja onnea myös johtajien, viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden suhteen. Demokratiassa olemme löytäneet uusia tapoja syventää ja parantaa kaikkien kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa arkeemme ja se on ollut toimiva ratkaisu.
Hyvä, turvallinen arki ja pitkä elinikä, matala imeväiskuolleisuus ja hyvä koulutustaso ovat taanneet hyvän toimeentulon. Varallisuuden ja samalla turvallisuuden kasvu on itsestäänselvyys, jopa siinä määrin, että koemme olevamme etuoikeutettuja tällaiseen elämään ilman ponnisteluita. Moinen ajattelu olisi kohtalokas virhe. Jos emme liiku demokratian ja hyvinvointivaltion suhteen eteenpäin, valumme helposti taaksepäin. Täynnä itseämme kuvittelemme, ettei meillä ole tarvetta tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Emmekä enää halua käyttää rahaa huonommassa asemassa olevien elämän tasa-arvoistamiseksi.
Hyvinvointialueissa on kyse hyvinvoinnin tasaamisesta. Pienet, köyhät kunnat eivät kykene takaamaan asukkailleen samaa hoidon ja pelastustoimen tasoa, mikä rikkaille kunnille on itsestään selvää. Rikkaat, isot kunnat pyrkivät hoitamaan velvollisuuksiaan enemmän yritysten tapaan,kilpailuttamalla, ulkoistamalla, käyttämällä poliittista ja taloudellista ylivoimaansa etujen saamiseksi itselleen. Pienet ja köyhät kunnat joutuvat ulkoistamaan ja minimalisoimaan palvelujaan pakon edessä, koska ei ole pätevää henkilökuntaa, eikä pääomaa rakentaa seiniäkään.
On äänestäjien käsissä hakea luottamustehtäviin aluevaltuustoihin henkilöt, joilla on osaamista, intohimoa, yhteistyökykyä ja visioita tulevaisuudesta. Tulevaisuudesta, jossa hyvinvointialueet toimivat hyvinvoinnin ja tasa-arvon luojina. Se on todellinen luottamustehtävä, joka meidän äänestäjinä pitää ymmärtää oikein. Nyt on tärkeää seurata eri puolueiden suhtautumista soteen ja selvityksiä aluevaaliohjelmistaan. Jokaisen valtuutetuksi valitun toiminta lähtee puolueen ohjelmasta, täysin riippumatta siitä, kuinka kiva, mukava tai tuttu TV:stä hän muuten on.
Sote-valtuutettua valitessa kannattaa myös harkita, onko hänellä kiinnostusta toimia rakentavasti perustettavan sote-järjestelmän sisällä. Sote-työ alkoi alkoi jo noin 20 vuotta sitten. Nyt on aika miettiä, kuka olisi hyvä rakentamaan sote-alueiden infraa tai miettimään, mitä alueen toimintoihin pitää sisältyä? Ketkä ovat kykeneviä johtamaan toimintaa tai tarpeen vaatiessa muuttamaan perustettavaa järjestelmää sen sisältä käsin?
Äänestäjinä meidän vastuumme on löytää oikeat ihmiset tekemään työ, jonka sote-uudistus vaatii onnistuakseen ja luodakseen yhä parempaa ja tasa-arvoisempaa Suomea.