Lauri Snellman
Suomea on kehitetty viimeisen 150 vuoden ajan perustuslailliseksi oikeusvaltioksi, pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi ja myös humaaniksi sivistysvaltioksi. Nämä arvot on kirjattu Suomen perustuslakiin ja Suomea sitoviin kansainvälisiin sopimuksiin. Mm. Suomen demokratian isät Leo Mechelin ja K.J. Ståhlberg ovat olleet rakentamassa Suomeen perustuslaillisen demokratian ja sivistysvaltion instituutioita.
Suomen sotainen ja nationalistinen historia on kuitenkin olennaisesti heikentänyt näiden arvojen vaikutusta Suomessa. Tuntuu että Ukrainan sodan aiheuttama reaktio on Suomessa herättänyt vanhan valkoisen sisällissodan ja sotien perintöön nojaavan koti/uskonto/isänmaa-Suomen.
Tämä koskee erityisesti viimeaikaisia yrityksiä säätää maahan poikkeuslaki itärajan turvapaikanhakijoiden pakkopalauttamiseksi Putinin Venäjälle vastoin Suomen perustuslakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Tällainen muilutuslaki merkitsee itse asiassa luopumista liberaalidemokraattisesta oikeusvaltiosta ja paluuta 1930-luvun lapuanliikkeen aikaisiin poikkeuslakeihin.
Mitä on perustuslaillinen oikeusvaltio?
Perustuslaillinen oikeusvaltio nojaa kahteen perusarvoon: demokratiaan ja ihmisarvoon. Demokratiassa valta perustuu yhteiskunnan ja sen instituutioiden tukeen, ja valtiovallan käyttäjät ovat vastuussa kansalaisille vapaissa vaaleissa. Yksilön arvo taas merkitsee ihmisoikeuksien kunnioitusta ja yhteiskunnan instituutioiden rakentamiseen parantamaan ihmisten elämää.
Yhteiskunta taas on demokraattinen, kun siinä on monia riippumattomia instituutioita ja valtakeskuksia, ja ihmiset pystyvät vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Nykyisin yhteiskunta on viime kädessä globaali, joten demokraattisen valtion tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia globaaleissa verkostoissa ja rakentaa demokratiaa ja yhteistyötä myös EU:n ja globaalille tasolle.
Suomen demokratiamalli on parlamentaarinen. Kansa nimittää eduskunnan vapaissa vaaleissa, ja eduskunta taas päättää laeista ja valtion budjetista. Maan hallitus on vastuussa eduskunnalle, eli sen pitää nauttia eduskunnan luottamusta. Oikeusministeriö esittääkin Suomen perustuslaillisen demokratian pääkohdat:
- Perustuslain mukaan valtiovalta kuuluu kansalle. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus vaikuttaa yhteisten päätösten tekemiseen. Perustuslaissa on turvattu yksilön perusoikeudet.
- Perustuslaki korostaa Suomen poliittisen järjestelmän parlamentaarisia piirteitä ja eduskunnan asemaa ylimpänä valtioelimenä. Valtioneuvoston on nautittava eduskunnan luottamusta. Tasavallan presidentti tekee päätöksensä valtioneuvoston valmistelusta ja ratkaisuehdotuksesta.
- Eduskunta valitsee pääministerin, jonka presidentti nimittää. Muut ministerit presidentti nimittää pääministerin esityksen mukaisesti.
- Tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Presidentin toiminta myös ulkopolitiikassa perustuu valtioneuvoston valmisteluun ja myötävaikutukseen.
- Perustuslain mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi.
- Suomi on Euroopan unionin jäsen.
Perustuslakipatriotismi taas merkitsee suomalaisuuden uudelleenmäärittelyä tueksi näitä arvoja toteuttaville suomalaisille instituutioille. Näin suomalaisuudesta tulee reilua peliä – tukea ihmisarvoa ja demokratiaa tukeville instituutioille. Tällaiselle suomalaisuuden uudelleenmäärittelylle onkin tarvetta, koska Suomessa ”isänmaallisuus” käytännössä tarkoittaa autoritaarisuutta ja militarismia.
Valkoisen Suomen pitkä jälkivaikutus
Suomesta tuli perustuslaillinen demokratia vuoden 1905 tsaarinvallan vastaisen väkivallattoman kansannousun myötä. Vuoden 1918 äärivasemmiston vallankumousyritys ja oikeiston terrori kuitenkin kierouttivat Suomen kasvun länsi- ja pohjoismaaksi. Sotien välisestä ja niiden aikaisesta Suomesta tuli Seppo Hentilän sanojen mukaan ”demokraattisessa valtiossa toimiva autoritaarinen yhteiskuntamalli”. Valkoisen Suomen poliittinen kulttuuri rakentuikin olennaisesti suojeluskuntamilitarismin varaan:
Jälleen masentava näkemys siitä, miten sitkeässä ja syvällä meikäläisen suojeluskuntatyyppisen militarismin juuret itse asiassa ovat. Juuri tällainen edesvastuuton ja seikkailunhaluinen poikamaisuus, josta älyllinen harkinta tai vastuuntunto niin surkuteltavasti puuttuu, on aivan liiaksi päässyt leimaamaan politikoimistammekin itsenäisyytemme aikana.
– Olavi Paavolainen, 26.7.1942
Suojeluskuntamilitarismin poliittiseksi ilmaukseksi muodostui sotien aikana Akateemisen Karjala-Seuran (AKS), Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) ja lapuanliikkeen kaltaisia äärioikeistoliikkeitä. Historiatutkimuksessaan Lapuan liike ja kyyditykset 1930 Juha Siltala luonnehtiikin suojeluskunta-aatetta ihanteeksi sisäiset ristiriidat unohtaneeksi kansaksi, joka pyrkii yhteen riviin yhdenmukaistettuna heimoyhteisönä torjumaan ikuista ulkoa tulevaa uhkaa.
Onkin valitettavaa todeta, että suojeluskuntamilitarismi on päässyt sotien muiston ja Kekkosen valtakauden kautta muodostamaan ”suomalaisuuden” ja ”isänmaallisuuden” perussisällön. Näin suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin onkin jäänyt pahoin autoritaarinen, militaristinen ja jopa fasistishenkinen pohjavire. Maata pidetään koko ajan uhattuna, vaaditaan ”kansallista yhtenäisyyttä” uhkia vastaan ja näin perustuslaillisuus, yksilön oikeudet. kosmopoliittinen avoimuus ja moniarvoinen demokratia ollaan koska tahansa valmiita uhraamaan ”kansan kokonaisedun” tai ”kansallisen turvallisuuden” nimissä.
Muilutuslaki ja Lapuan liikkeen perintö
Muilutuslaki eli perustuslain ohittava pushback-poikkeuslaki nousee siis suoraan Lapuan liikkeen perinnöstä. Lakia perustellaan ajatuksella, että ”kansallinen turvallisuus menee lakien ja oikeusvaltion edelle”. Siltala kuvaa 1930-luvun lapuanliikkeen samoin argumentoineen, että maa oli koko ajan vasemmiston uhkaama, jolloin ”isänmaallinen laittomuus on parempi kuin laillinen isänmaattomuus”.
Vuoden 1930 lapuanliike katsoi maan olevan uhattuna, koska se piti suomalaista liberaalidemokratiaa heikkona ja katsoi vasemmiston ja liberaalien toiminnan olevan NL-Venäjän hybridivaikuttamista. Liike pyrki aktiivisesti Suomen perustuslaillisen demokratian lakkauttamiseen muiluttamalla eli kidnappaamalla poliittisia vastustajiaan ja kyydittämällä heidät Venäjälle.
Nykyinen pyrkimys säätää itärajalle muilutuslaki samoin nojaa ajatukseen, että ihmisarvoon, perustuslakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin nojaava perustuslaillinen liberaalidemokratia on heikko ja naiivi ulkoisen hybridipainostuksen edessä. Ratkaisuna on turvapaikanhakijoiden pakkopalauttaminen Venäjälle vastoin perustuslakia ja kansainvälisiä sopimuksia – eli valtiollistettu muilutus.
Myös laista käytävä poliittinen vääntö toistaa sellaisenaan 1930-luvun kuviota. Kun 1930-luvulla äärioikeisto sai kommunismin vastaisen poikkeuslain läpi SDP:n äänillä, samoin nyt SDP:n eduskuntaryhmä suhtautuu ”varovaisen myönteisesti” muilutuslakiin. Syynä ovat 1930- ja 2020-lukujen moraalipaniikit: 30-luvulla Venäjän hybridivaikuttamista oli Suomen vasemmisto, nyt taas globaalit muuttoliikkeet. Tilanteen onkin tavoittanut riikka Purra, joka totesi ”kaikista on tullut perussuomalaisia” itärajan kriisin takia. Vuonna 2021 hän totesi suoraan perussuomalaisten olevan ”isänmaallinen kansanliike”.
Oikeusvaltio, sivistysvaltio ja hyvinvointivaltio muilutuslain tilalle!
Esitetty muilutuslaki on siis täysin illegitiimi, koska se on perustuslaillisen oikeusvaltion vastainen ja edustaa ihmisarvoon nojaavan sivistysvaltion sijaan Suomen autoritaarista perinnettä.
1930-luvulla lapuanliike herätti aikanaan vastavoimia. Laillisuusrintama, ILP, Tulenkantajat, Nyliberala Studentförbundet ja sota-ajan rauhanoppositio rakentuivat kaikki lapuanliikkeen vastaisten keskustaliberaalien, vasemmistodemarien ja ruotsinkielisten voimien varaan. Ne onnistuivatkin pitämään Suomen vaalidemokratiana ja rakentamaan sodanjälkeisen hyvinvointivaltion pohjaa.
2020-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa on samalla tavoin potentiaalia kiihkonationalismin vastavoimille. Sivistys ja elintason nousu ovat liberalisoineet suomalaisten arvoja, ja noin kolmanneksella on vahvasti liberaalit arvot. Muilutuslaki ja muu laitaoikeiston nousu kaipaavat nopeasti vastavoimia, jotta Suomea saadaan näin ohjattua takaisin oikeusvaltion, hyvinvointivaltion ja sivistysvaltion suuntaan.