Donald Trumpin hallitus USA:ssa on toistuvasti ollut esillä erilaisten rikollisuuteen liittyvien kohujen ja skandaalien myötä. Trump oli mukana järjestelemässä Capitolin vallankaappausyritystä 6.1.2021. Trump sai myös tuomion kirjanpitorikoksesta ja vaalikampanjakorruptiosta yritettyään lahjoa pornotähti Stormy Danielsin hiljaiseksi heidän välisestään seksisuhteesta USA:n presidentinvaalikampanjan aikana.
Sittemmin newyorkilainen tuomioistuin on todennut Trumpin kiinteistö- ja perheyrityksen Trump Organizationin olevan huijaus- ja veronkiertofirma. Firma mm. arvioi kiinteistöjen arvon reilusti yläkanttiin pankkilainoja varten, mutta sitten ilmoitti paljon pienemmän arvon New Yorkin osavaltion verottajalle. Firmalle määrättiin 360 miljoonan dollarin vahingonkorvaukset ja se melkein määrättiin lakkautettavaksi. Trump taas itse sai kolmen vuoden liiketoimintakiellon.
Uutisissa on ollut myös Trumpin aiempi neuvonantaja ja valtion tehokkuusviraston (DOGE) johtaja Elon Musk, joka paljastui narkkariksi. Trumpin armahduspolitiikka on jatkoa samalle linjalle, kun hän on vapauttanut koko joukon bisneshuijareita, lahjusten ottajia, veronkiertäjiä ja gangstereita.
Trumpin liike- ja virkatoimet herättävätkin kysymyksen: ovatko rikolliset ja korruptoituneet ainekset kaappaamassa yhteiskuntajärjestystä poliittisen prosessin kautta? Entä mitä tällainen korruptio kertoo nyky-yhteiskunnan suunnasta?
Trump armahtaa Amerikan rötösherrat
Myös USA:n presidentillä on oikeus armahtaa henkilöt, jotka liittovaltio (mutta ei osavaltiot) ovat tuominneet rikoksista. Presidentin armahdusoikeus muuttuu helposti kiistojen kohteeksi, kun presidentti voi hyvinkin käyttää sitä rapauttamaan oikeusvaltiota armahtamalla rikollisia poliittisin perustein. Näin presidentit normaalisti käyttävät armahdusoikeuttaan varovasti vapauttamaan pitkiä tuomioita saaneita mutta tapansa parantaneita rikollisia.
Trump on kuitenkin käyttänyt armahdusoikeuttaan toisin. Hänen armahduksensa ovat nostaneet isoja poliittisia kiistoja, kun hän on armahtanut muun muassa
- huumediileri Ross Ulbrichtin, joka perusti netin dynaamisimman huumekauppasivusto Silk Roadin ja yritti tilata sen kautta kuusi palkkamurhaa
- pankkihuijarit Todd ja Julie Chrisleyn, jotka ottivat katteettomia luottoja 30 miljoonalla ja käyttivät sitten rahat luksuselämään
- lahjuksia ottaneen kuvernööri Rod Blagojevichin, joka yritti myydä Barack Obaman senaattipaikan
- veronkiertäjä Paul Walczakin, joka ohjasi 10 miljoonaa vanhainkotinsa työntekijöiden sosiaalimaksuja ja ennakonpidätyksiä omaan taskuunsa. Armahduksen järjesteli Walczakin äiti käymällä Trumpin miljoonan dollarin vaalirahaillallisella.
- lahjuksia ottaneen sheriffi Scott Jenkinsin, joka myi virkamerkkejä 75 000 dollarilla
- bisneshuijari Trevor Miltonin, joka keräsi investointeja sähköautoihin väärennetyillä bisnesideaesittelyillä ja jolta karhuttiin 700 miljoonan vahingonkorvauksia
- korruptoituneen kunnanvaltuutetun Michelle Fioren, joka pölli poliisimuistomerkkiä varten annetut 70 000 dollarin lahjoitukset
- veronkiertäjä Michael Grimmin, joka maksoi ravintolastaan 900 000 dollaria palkkoja pimeästi toimiessaan samalla kansanedustajana
- vaalikampanjahuijari ja entisen Connecticutin kuvernööri John Rowlandin
- gangsteri Larry Hooverin, joka perusti yhden Chicagon isoimmista katujengeistä ja johti sitä myös vankilasta käsin
- 1500 Capitol Hillin vallankaappaukseen osallistunutta mellakoijaa.
Tällainen korruptio uhkaa yhteiskuntajärjestyksen perustaa. Hetkittäin tulee mieleen jo Batman-leffa, jossa Jokeri murtautuu Arkhamin hullujenhuoneelle ja laskee kaikki superroistot kadulle terrorisoimaan yhteiskuntaa. Voidaan kysyä: mitä on oikein tapahtunut, kun erilaiset rötösherrat voivat riehua poliittisten päättäjien tuella?
Uusliberalismista huijausyhteiskuntaan
Uusliberalismin epäonnistuminen on johtanut oikeistopopulistiseen huijausyhteiskuntaan, väittää Peter Michael Gratton loistavalla Liberal Currents-sivustolla julkaistussa esseessään. Erilaisista huijauksista, pörriäisistä ja pöhinästä on siis muodostunut taloudellisen toimeliaisuuden keskeinen muoto. Samalla poliittinen järjestelmä on muuttumassa oikeusvaltiosta mafiamaiseksi hyväveliverkostoksi.
Uusliberaali talousmalli pyrki laajentamaan markkinoiden alaa yhteiskunnassa ja samalla parantamaan suuryritysten yhteiskunnallista asemaa. Uusliberalismilla oli aikanaan joitain isoja saavutuksia, kuten globaalin markkinatalouden rakentaminen. Uusliberalismi johti kuitenkin taloudellisen vallan keskittymiseen yritysjohtajille, suuryrityksille, pankeille ja finanssimarkkinoille. Lisäksi talous finansialisoitui: erilaiset rahoitusmarkkinat ja -välineet nousivat keskeiseen asemaan – tuotannon ja palveluiden sijaan.
Näin talouden ansaintalogiikka muuttui. Rahaa ”ansaitaan” yhä enemmän erilaisten influencerien, massimuijien, pörriäisten, pöhinän, kryptovaluuttojen ja finanssikuplien avulla sen sijaan, että talouden keskiössä olisivat maatalouden, teollisuuden, palveluiden ja sivistyksen kaltaisten tuottavat sektorit. Lopputuloksena kupla- ja pöhinätaloudesta on, että tuottavasta toiminnasta tulee pelkkä pelimerkki erilaisten finanssivirtoihin nojaavien uhkapelien taustalla. Näin vaikutelmat varallisuudesta ja mahdollisista tuloista muodostuvat itse asiassa reaalituottoa tärkeämmiksi – jolloin talousjärjestys on siirtynyt jo selvästi huijauksiin nojaavaksi.
Lopulta huijaustalous kaappaa ihmisten elämismaailman ja myös poliittisen järjestelmän. Kun uusliberalismilla oli taipumus kilpailuttaa ihmisiä tai kansakuntia toisiaan vastaan, huijaustalous jakaa ihmiset huijareihin ja uhreihin. Näin yhteistyötä koossapitävä luottamus katoaa. Lopulta yhteiskunnan kriminalisoituminen ja ansiottoman arvonnousun tavoittelu johtavat yhteiskunnallisten valtasuhteiden kriminalisoitumiseen.
Huijarit pyrkivät tavoittelemaan etua toisten kustannuksella, jolloin talouden ”logiikka” nojaa yhä enemmän kykyyn sulkea toisia toimijoita ulos ja hankkia itselleen vahvoja tukijoita. Ulossulkeminen edellyttää vahvaa jakoa ”meihin” ja ”niihin” – jolloin yhteiskunta nojaa yhä enemmän kansalliskiihkoon, rasismiin ja natsijuristi Carl Schmittin viholliskuva- ja uhkakuva-ajattelun varaan.
Lopulta huijaustalous johtaa korruptoituneeseen hyvävelijärjestelmään ja mafiahallintoon, kun kummisetämäinen vahva johtaja tarvitaan pitämään koko mätä rakennelma koossa ja tarjoamaan ”turvallisuutta” – eli suojelua. Kaiken huippu on tietenkin militaristinen sotavillitys – onhan sota tärkein valtiollistettu järjestäytyneen rikollisuuden muoto. Lopputuloksena huijaustaloudesta on siis oikeistopopulistinen mafiayhteiskunta.
Vaihtoehdot takaisin yhteiskuntaan ja rötösherrat kiikkiin!
Huijausyhteiskunta näkyy jo Suomessa. Useiden poliitikkojen ympärillä käy jo hyvä pöhinä. Suomalaisella yhteiskunnalla puuttuu myös voimavarat vastustaa kriminalisoitumista. Hyvä veli-verkostot ovat jo maan tapa. Uusliberaalille talouspolitiikalle ei nähdä vaihtoehtoa sen epäonnistumisesta huolimatta. Perustuslakia, ihmisoikeuksia ja poliittista moniarvoisuutta pidetään lähinnä uhkana isänmaan turvallisuudelle. Turvallistaminen ja militarismi tappavat kriittisen ajattelun yhteiskunnasta ja pelottelevat ”kansalaiset” alamaisiksi.
Tarvitaan siis uutta alkua – joka on samalla myös moraalinen puhdistautuminen turvallistetusta alamais- ja hyvävelimentaliteetista. Yhteiskunta tarvitseekin poliittisia vaihtoehtoja ja vallan vastavoimia – muuten valtaapitävät saavat valtaa ilman vastuuta. Maailmalla kansalaisliikkeet ja suurkaupungit ovatkin jo ryhtyneet vastustamaan rötösherrojen oikeudenloukkauksia– suomalaisten toimijoiden tulisikin verkottua näiden vastavoimien kanssa.
Vastavoimien on kyettävä toimimaan sekä valtion että ylikansallisella tasolla – kansallisvaltion luisu populismiin, globaalin yhteiskunnan luisuminen oligarkiaan ja valtiosuhteiden luisu militarismiin, suurvaltakilpailuun ja ikuiseen sotaan ovat saman mafiajärjestelmän eri puolia. Vastavoimien tulee tarjota myös rakentava vaihtoehto eikä vain esittää viholliskuvia. Rakentava vaihtoehto tarjoaa vastamallin sekä populismille, oligarkialle että sotavillitykselle.
- Perustuslaillisuus merkitsee sitä, että kansallisvaltiosta tulee keino vaikuttaa yhteisiin asioihin ja taata yhteiset oikeudet ja julkiset palvelut.
- Kansalaistoiminta luo tilaa ja verkostoja toimia yhdessä niin paikallisesti, kansallisesti ja globaalisti. Näin yhteiskuntaan muodostuu useita valtakeskuksia, yhteistoiminnan verkostoja ja visioita yhteisestä hyvästä, jotka pystyvät vaikuttamaan poliittisesti ja myös tuomaan taloudellisen vallan rajaamisen takaisin politiikkaan.
- Kosmopoliittinen ja rauhanomainen kehitys rakentaa yhteistä yhteiskuntaa kaupan, tieteen, ylikansallisen sivistyksen ja maahanmuuton varaan. Se myös kehittää edustuksellisuutta ylikansallisiin verkostoihin ja haastaa vallan väärinkäyttöä sekä militaristista kansalliskiihkoa väkivallattomin keinoin.
Näin muodostuu toisiaan tukevien reformiohjelmien ja instituutioiden hyvän kierre, joka pystyy tarjoamaan vastamallin juuri huijaus- ja rötösyhteiskunnalle – ja lopulta myös saattamaan rötösherrat vastuuseen teoistaan.