Janne ”Rysky” Riiheläinen
Jos joku on perehtynyt tai osallistunut suomalaisten vaalien järjestämiseen, tietää hyvin, miten hajautettu organisaatio on ja monien ihmisten käsien, silmien ja tarkistusvaiheiden läpi kulkeva laskujärjestelmä on. Suomalainen virkakoneisto tekee myös valtavan valmistelutyön toimivien ja rehellisten vaalien toteuttamiseksi.
Äänestyspaikalla toimintaa pyörittävät puolueiden nimittämät kansalaiset. Ennen on ehdokkaat ja heidän lähiomaisensa saivat olla vaalilautakunnissa, mutta nyt se on kielletty. Äänestyspaikan auetessa uurna avataan ja näytetään tyhjänä ensimmäiselle äänestäjälle. Sen jälkeen se lukitaan ja avataan vasta kun äänestyspaikka on suljettu.
Illalla vaalilautakunta tekee alustavan ääntenlaskun, joka on vähintään kaksinkertainen. Tärkeää on myös, että uurnasta löytyvien vaalilippujen määrä täsmää äänestysjärjestelmään merkittyyn äänestäjien määrään. Sen jälkeen vaaliliput sinetöidään ja toimitetaan keskusvaalilautakunnalle, jossa niin ikään on kaikkien puolueiden edustajat. Siellä äänet lasketaan vielä uudestaan ja tulos tarkistetaan.
Tästä prosessista olisi hyvin vaikeaa saada läpi huomaamatta edes yksittäisiä muutoksia saatikka sitten sen kokoisia petoksia, että niillä olisi laajempaa merkitystä. Ei mikään ihme, että syytteissä vaalipetoksesta ei ole kuvattu, ainakaan realistisesti, miten se olisi mahdollista.
Mikään inhimillinen toiminta ei tapahdu ilman virheitä tai jopa täysin tahallisia väärinkäytöksiä. Jotain vaalien sujumisesta kertoo se, että oikeuskanslerille on tullut vaaleista vain seitsemän valitusta. Nekin liittyvät yleensä tunnistamiseen tai muihin vaalitoimituksen kulkuun liittyviin asioihin.
Vaalipetosväitteet ja varsinkin niihin uskominen missään määrin nousevat usein ihan silkasta tietämättömyydestä. Toki mukana on myös entistä enemmän vainoharhaista epäluottamusta ja kyynistä halua lietsoa epäluottamusta. Jo ennen vaaleja jotkut tahot alkoivat esittää väitteitä vaalipetoksesta.
Varsin usein vaalivilppiväitteissä esiintyy urbaanilegendojen tyypillinen piirre, jossa väitetään jonkun asian tapahtuneen tietylle ihmiselle. Tarinoita kerrotaan tyyliin ”kaverini kaveri kertoi tälle, miten perheensä antamia ääniä ei näkynyt tuloksissa.”
Epämääräisyys ei tee näistä väitteistä toimimattomia, vaan ne lietsovat epäluottamusta yleisellä tasolla. Juuri tämän taustalla olevan epäluottamuksen takia ei faktoilla voida vaalien rehellisyyttä kiistävien päätä kääntää. Mutta vaalilaskennan moninaisten vaiheiden ja muiden faktojen avulla on mahdollista estää näiden ajatusten leviämistä suuremman joukon käsityksiksi. Kysymys on myös siitä perinteisestä disinformaatioon vastaamisen hankaluudesta, jossa reagointi vain edistää disinfon etenemistä.
Tutkimuksessa puhutaan niin sanotuista uusista salaliittokertomuksista, joiden kohdalla faktojen esittäminen ja todentaminen ei ole mitenkään merkittävää. Olennaista on esittää epäilyjä ja syytöksiä, vaikkei niille pysty antamaan mitään perusteita saatikka todisteita. Nämä väitteet ovat eräänlainen kutsuhuuto, jonka avulla kootaan yhteen jo valmiiksi epäluottamusta tai jopa vihamielisyyttä kokevia henkilöitä.
Vaalivilppinarratiiviin on tarttunut myös jokunen perussuomalainen. Tässä osansa on myös sillä, että oikeistopopulistien keskuudessa on ollut monessa tapana ottaa mallia Trumpista. Yhdysvalloissa Trump on repimässä väitteellään vaalipetoksesta rikko kansakuntaa. Sen väitteen takia rynnittiin väkivalloin sikäläiseen eduskuntaan estämään vaalin tuloksen vahvistamista. Saman Ison valheen takia sisäisen terrorismin vaara on turvallisuusviranomaisten mukaan se kaikkein suurin vaara tällä hetkellä. Vaalivilppiväite on yksi monista disinformaationarratiiveista, joka on tuotu tänne Atlantin yli.
Esille voi nostaa myös suositun nuoriso-podcastin Levelin, jonka juontajista toinen valittiin Vantaan valtuustoon perussuomalaisten listalta. Vaali-illan lähetyksessään Levelin juontajat puhuivat paljon vaalipetoksista ja nimenomaan siihen sävyyn, että he pitivät niitä tosina. Myös koronankieltäjien keulahahmona tunnetuksi tullut ja perussuomalaisten listalta Lohjan valtuustoon valittu Ossi Tiihonen levittää väitteitä vaalipetoksista. Paljon julkisuudessa viime aikoina ollut ekonomisti Tuomas Malinen kertoi Twitter-tilillään sekä suomeksi että englanniksi pitävänsä vaaleja epärehellisinä. Lukuisista pyynnöistä huolimatta hän ei esittänyt todisteita väitteelleen.
Hyvin pitkään järjestelmällistä työtä vaalivilppiin liittyvän disinformaation levittämisessä on tehnyt Johan Bäckman. Hän on saavuttanut jalansijaa QAnon / Kristallipuolue – ja öyhöttävämmän äärioikeiston parissa. Hän jopa kirjoitti ja kustansi kirjan, jossa esitti väittämiään suomalaisen vaalijärjestelmän heikkouksista. Jonkun verran hänen esittämänsä väitteet näyttävät myös levinneen edellä mainituissa piireissä, mutta mitään laajempaa vastakaikua Bäckmanin on vaikeaa saada. Tämä johtuu sekä hänen vahvasta Venäjä-kytkennästään että monien hänen väitteidensä lapsellisuudesta.
Myös Janus Putkosen Venäjän miehittämästä Ukrainasta päätoimittama MV-lehti on pitänyt esillä väitteitä vaalivilpistä. Samoin moni muu äärilaidan sivusto ja videokanava.
Viestinnällisesti asiaan vaikuttaa myös ennen vaaleja käyty laaja kampanjointi, jossa vaalien tärkeyttä ja rehellisyyttä korostettiin valtiollisessa mainoskampanjassa. Näin teema ikään kuin nostettiin keskustelunaiheeksi ja se antoi viestinnällisesti mahdollisuuden vastata tämän kampanjaan viestiin.
Vaalit eivät ole koko demokratia, mutta ilman vapaita ja rehellisiä vaaleja ei ole demokratiaakaan. Siksi vaaleihin kohdistuvat väärinkäytökset tai väitteet väärinkäytöksistä ovat aina vakava asia.