Tuoreimman helmikuussa 2021 julkaistun medialukutaitomittauksen perusteella Suomi on edelleen pysynyt medialukutaidon mallimaana Euroopassa yli 30 maan vertailussa [1]. Maailma monimutkaistuu, mediamaasto muuttuu nopeasti, politiikka polarisoituu ja lisäksi psykologiset tekijät johtavat median käyttäjää helposti harhaan, esitetään tuoreessa raportissa. Medialukutaitomittari on raportin laatijan Marin Lessenskin mukaan kehitetty arvioimaan kansalaisten mahdollisuuksia muun muassa selvitä valeuutisten ja salaliittoteorioiden täyttämässä maailmassa ja vastustaa disinformaatiota ja propagandaa. [2] Aiemmassa OSIS:in uutisoinnissa nostettiin esille myös se, että mittari antaa viitteitä siitä, miten korruptoituneina kansalaiset kokevat kunkin maan ja miten paljon epäluottamusta tunnetaan toimittajia ja tutkijoita kohtaan [3]. Mihin suuntaan nämä Media Literacy Index’in lukemat liikkuvat jatkossa nykyisen infodemian, pandemian ja polarisoituneen poliittisen ilmapiirin takia, jää vielä nähtäväksi.
Medialukutaitovertailua on tässä muodossa tehty vuodesta 2017 lähtien, ja vain 2020 mittaus on jäänyt tekemättä. Mittauksessa Suomi sai tällä kertaa 78 pistettä ja pysyy ykkösenä sijoituksessa [1]. Suomen tulokset ovat heittäneet tästä hyvin vähän suuntaan tai toiseen (77–79). Nyt mittauksessa Suomi muodostaa yhdessä Tanskan, Viron, Ruotsin, Irlannin ja Hollannin kanssa Euroopan parhaimmiston (cluster 1), kuuden maan maaryhmän. Aiemmalla mittauskerralla tähän parhaimmistoon kuuluivat myös Belgia ja Saksa. [2] Jaossa on ilmeisesti kokonaisuutena sata pistettä eli Euroopan paraskin saa tästä potista reilun kolme neljäsosaa. Mikään maa ei ole täydellinen. Matkaa optimituloksiin on kaikilla.
Mittari painottaa eniten koulutusta (45 %) ja lehdistön vapautta (40 %). Tausta-ajatuksena on se, että laadukas koulutus tulee ennen säätelyä: “education before regulation”. Koulutus jaetaan eri lukutaitoihin, jotka kattavat myös tiedekasvatuksen (scientific literacy, 5 %) ja matemaattisen lukutaidon (mathematic literacy, 5 %), vaikka pääpaino on lukemisen mittaamisessa (reading literacy, 30 %). Näitä taitoja mitataan PISA-tuloksilla. Lisäksi merkittävänä koulutuksena nähdään yliopistotutkinnot (5 %). Lehdistönvapautta on mitattu kahdella indikaattorilla: Freedom House’in (20 %) ja Reporters without Borders’in (20 %) mittareilla. Muita mitattuja osa-alueita ovat keskinäinen luottamus (trust in others, 10 %) ja elektroninen osallisuus (e-participation, 10 %). [2] Mittareista voi yleensä sanoa sen verran, että sitä saadaan mitä mitataan tai että ainakin siihen pyritään mitä mitataan. Mittaustulosten painotukset myös säätävät tai siirtävät tavoiteltua maalia.
Sitä saadaan, mitä mitataan.
Suomen tuoreita mittaustuloksia voisi katsella hieman tarkemmin indikaattori kerrallaan. Samalla voi pohtia vähän, mitä mittarit oikeastaan mittaavat. Parhaaksi julistautuminen ja mediahuomiossa lepääminen yksinään eivät vie Suomea eteenpäin. Ylpeitä saamme olla joka tapauksessa menestyksestämme. Mitä seuraavaksi? Miltä mailta ottaa mallia missäkin osaamisalueessa? Mitä ehkä jää raportista ja uutisesta piiloon?
Freedom House’in mittarin vaihteluvälille 11–18 mahtuvat paremmuusjärjestyksessä kaikkiaan kymmenen maata: Ruotsi, Hollanti, Suomi, Tanska, Belgia, Luxemburg, Islanti, Viro, Portugali ja Irlanti. [2] Mitä esimerkiksi Ruotsissa ja Hollannissa siis tehdään Suomeakin paremmin? Vai onko heidän toimintansa ollenkaan merkittävästi erilaista Suomeen verrattuna? Mitä alemmille sijoille jäävissä maissa on myös tehty hyvää ja toimivaa?
Reporters without Borders’in mittarin vaihteluvälille 7,93–12,61 mahtuvat myös Belgia, Saksa ja Portugali. Mitä kaiken kaikkiaan yhdeksässä maassa tehdään muita mittaukseen osallistuneita maita paremmin, voi miettiä. Suomi saa mittarista huippupisteet. Ilman Viroa ja Irlantia vaihteluväli olisi jäänyt korkeimmillaankin alle kymmeneen. Raportin perusteella voisi kysyä myös, missä siis Suomi, Tanska, Ruotsi ja Hollanti onnistuvat aivan erityisesti lehdistönvapaudessa. Sekä Freedom House’in että Reporters without Borders’in mittarit nostavat saman nelikon lehdistönvapauden kärkijoukkoon. [2] Jotain nämä maat tekevät oikein hyvin.
Mikä on lehdistönvapauden salaisuus etenkin Hollannissa, Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa?
Lukemista koskevat PISA-tulokset vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 485–523. Suomi sijoittuu toiseksi Viron jälkeen. Vaihteluvälille mahtuu kuusikon lisäksi nyt kaikkiaan 15 maata 35 maasta, alimmillaan sijalta 19 ja kolmesta eri maaryhmästä. Hollannin mittaustulos suurentaa kuusikon vaihteluväliä alaspäin, vieden sen alle toivottavan 500:n raja-arvon. Ilman sen arvoa jäljelle jäävän viisikon vaihteluvälille mahtuisivat vain UK ja Puola. [2] Mitä tämä seitsikko tekee mallikelpoisesti?
Mitä erityistä Suomi, Viro, Ruotsi, Tanska, Irlanti, UK ja Puola tekevät lukutaidon edistämiseksi?
Tiedekasvatusta mittaavat PISA-tulokset vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 493–530. Suomi sijoittuu toiseksi Viron jälkeen. Kaikkiaan vaihteluvälille mahtuu 13 maata kolmesta eri ryhmästä. Irlannin, Tanskan ja Ruotsin lukemat laskevat vaihteluväliä alle 500, mikä katsotaan erittäin hyvän raja-arvoksi. Ilman näiden maiden lukemia jäljelle jäävän kolmikon vaihteluvälille mahtuisivat vain lisäksi Saksa, UK, Slovenia ja Puola. [2] Jälleen voisi kysyä, mitä erinomaista tämä toinen seitsikko tekee tiedekasvatuksen hyväksi?
Miten Viro ja Hollanti onnistuvat tiedekasvatuksessa niin hyvin?
Matemaattista lukutaitoa koskevat PISA-tulokset vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 500–523. Suomi sijoittuu neljänneksi Viron, Hollannin ja Tanskan jälkeen. Vaihteluvälille mahtuvat kuusikon lisäksi myös Belgia, Saksa, UK, Slovenia ja Puola. Kaikkiaan tähän joukkoon mahtuu siis 10 maata kahdesta eri ryhmästä. Näistä myös Belgialla, Slovenialla ja Puolalla voisi olla annettavaa Suomelle, koska maat saivat korkeammat PISA-tulokset. [2] Ensimmäisen klusterin ulkopuolelta toistuvia maita ovat raportin tilastojen mukaan Belgia, Saksa ja UK. Raportissa esitelty klusterointi viiteen maaryhmään ei tee näkyväksi näiden maiden antia medialukutaidon edistäjinä. Tämä epäsuhta koskee kaikkia indikaattoreita.
Mitä Viro, Tanska, Hollanti, Belgia, Slovenia ja Puola voisivat opettaa meille matemaattisesta lukutaidosta?
Yliopistotutkintoja koskevat Eurostatin lukemat vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 32,7–40,5 %. Suomi (37,3 %) sijoittuu toiseksi Irlannin (40,5 %) jälkeen. Vaihteluvälille mahtuvat kuusikon lisäksi myös Belgia, Islanti, UK, Luxemburg, Ranska, Espanja, Liettua ja Kypros. Kaikkiaan tähän joukkoon mahtuu siis 14 maata kolmesta eri ryhmästä, mikä ei anna kovin hyvin rajattua kuvaa tilanteesta. Ilman Tanskan, Hollannin ja Viron lukemia näyttäisi jäljelle jäävän kolmikon vaihteluväli alkavan noin 36 prosentista. Silloin kärkijoukkoon mahtuisivat myös Luxemburg , UK, Islanti ja Belgia. [2] Suomalaiset voisivat pohtia, miten akateemisemmissa Irlannissa, UK:ssa ja Luxemburgissa on medialukutaitoa edistetty kaikkein menestyksekkäimmin. Yliopistotutkintojen osuus kansalaisten tutkinnoista ei ole mikään itseisarvo, vaan pikemminkin ehkä se, miten monet erilaiset tutkinnot voisivat tukea mm. kansalaistaitojen kehittymistä, kansalaisten pääsyä tietoon ja demokraattista päätöksentekoa. Mittaristo ei huomioi tutkintojen keskinäisiä eroja, vaan typistää ne yhteen helpohkosti mitattavaan yksikköön. Maiden väliset täsmällisemmät vertailut ovat kyllä vaikeita, mutta jotain kai tuolle epätarkkuudelle pitäisi voida tehdä.
Mitä Suomea akateemisemmin koulutetuissa Irlannissa, UK:ssä ja Luxemburgissa on tehty medialukutaidon eteen yliopistoissa?
Keskinäistä luottamusta koskevat lukemat vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 5,0–7,4. Suomi sijoittuu ensimmäiseksi. Vaihteluvälille mahtuvat kuusikon lisäksi myös Belgia, Saksa, Islanti, UK, Itävalta, Luxemburg, Ranska, Espanja, Italia, Malta ja Turkki. Kaikkiaan tähän joukkoon mahtuu 17 maata neljästä eri maaryhmästä. Ilman Viroa (5,0) alin jäljelle jäävän viisikon mittaustulos olisi 6,0 ja vain Islanti (7,0) pääsisi samalle tasolle luottamusvertailussa. [2] Mitä tämän uuden kuusikon sisällä on tehty, jotta keskinäinen luottamus on syntynyt ja mahdollisesti säilyy edelleen korkealla tasolla? Pitääkö olla perifeerinen pohjoinen maa tai saarivaltio? Mikä merkitys on maantieteellisellä ja nykyisellä ja historiallisella geopoliittisella sijainnilla?
Mistä syntyy keskinäinen luottamus Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Islannissa, Irlannissa ja Hollannissa?
Elektronista osallisuutta koskevat lukemat vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 0,8214–1,0000. Suomi sijoittuu neljänneksi Viron, Tanskan ja Hollannin jälkeen. Vaihteluvälille mahtuu kaikkiaan 20 maata viidestä eri maaryhmästä. Jos jatketaan jo alkanutta mittariuskollista eteenpäin kurottelua, Suomen raja-arvon 0,9524 voisi ottaa tulevaisuuden minimiksi. Tuolloin kuusikosta putoavat Ruotsi ja Irlanti. Uusia vertailumaita ovat silloin UK, Itävalta, Puola ja Kypros, joista viimeinen jää Suomen kanssa tasoihin. Mitä noissa kuudessa maassa tehdään Suomea paremmin?
Mitä voisimme oppia elektronisesta osallisuudesta Virolta, Tanskalta, Hollannilta, UK:ltä, Itävallalta ja Puolalta?
Maantieteellisesti kuusikko sijoittuu nyt vuoden 2021 mittauksessa etenkin Koillis-Eurooppaan, kun taas heikoiten mittauksessa menestynyt kolmikko ja seuraavaksi huonoiten suoriutunut kuusikko asettuvat Kaakkois-Eurooppaan [2]. Paras kuusikko on säilynyt samana kuin viime mittauksessa [3]. Muilla eurooppalaisilla mailla näyttäisi olevan syytä seurata, mitä etenkin Koillis-Euroopassa tehdään paremmin medialukutaidon edistämiseksi.
Mutta tämä ei ainut tapa lukea uusinta raporttia eurooppalaisen medialukutaidon kehittymisestä ja nykytilasta. Nykyisessä klusteroinnissa jäävät erityisesti huomiotta UK:n ja Belgian hyvät tulokset monilla mitatuilla osa-alueilla. Saksakin painuu osin ansiotta toiseen maaryhmään. Pohjoismaisesta näkökulmasta raportista puuttuu kokonaan Norja, mikä on valitettavaa. Norjalaisten mediaosaaminen ei tässä seurannassa voi mitenkään paljastua suurelle yleisölle, vaan jää tällaisen mittariuutisoinnin varjoon [4]. Maiden sisäinen vaihtelu loistaa myös poissaolollaan raportissa, minkä perusteella on vaikeampi suunnata huomiota tarkemmin esimerkiksi eri oppilaitoksiin, kuntiin ja kaupunkeihin tai toimittajaorganisaatioihin.
[2] MediaLiteracyIndex2021_ENG.pdf (osis.bg)
[3] The Media Literacy Index 2019: Just think about it
[4] kts. esim. Mitä voimme oppia Norjan faktantarkistuksesta