Presidentinvaalit, autopilotti, valemuisto ja digitaalinen informaatiolukutaito

Päivi Pulkkinen

Mikä on kauneinta ihmisessä? Onko se hänen ulkoinen olemuksensa, rehellisyytensä, luotettavuutensa vai kenties osaamisensa ja taitonsa? Jokainen meistä erehtyy ja tekee joskus virheitä ja vääriä arviointeja, mutta miten hyvin osaamme arvioida omaa toimintaamme? 

Vuonna 2016  uutisoitiin Alpo Rusin tuolloin ilmestyneessä kirjassaan arvioineen, että Johan Bäckmanin parjauskampanja pudotti Alexander Stubbin kokoomuksen puheenjohtajan pallilta. Oikeastaan koko 2010-luku oli vielä aikaa, jolloin Suomessa ei kovin laajasti ymmärretty Kremlin masinoimaa informaatiovaikuttamista eikä varsinkaan julkisesti puututtu siihen. Vasta syksyllä 2019 ilmestynyt Jessikka Aron kirja Putinin trollit avasi monien silmiä. Tosin sekin jäi vain niiden tiedoksi, jotka aktiivisesti seurasivat informaatiovaikuttamisesta käytyä keskustelua. 

Autopilotilla netissä surffaaja ei välttämättä tule aina ajatelleeksi, että samaan aikaan, kun innolla kommentoimme ja keskustelemme julkisilla sivustoilla, olemme myös sellaisten katseiden alla, joita emme itse näe emmekä edes osaa kuvitella. Vasta Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 ja ukrainalaisten opittua myös tehokkaampaa kyberpuolustusta paljastuivat Ukrainan alueelle  pystytetyt trollifarmit. Sofi Oksanen kertoo kirjassaan Samaan virtaan – Putinin sota naisia vastaan, että yhdessä trollitehtaassa saattoi olla noin100 työntekijää, mutta heiltä löytyi yli 150 000 eri  operaattoreiden sim-korttia. Ukrainan kyberpoliisi on löytänyt kirjaa kirjoitettaessa eri trollitehtaista puolitoista miljoonaa bottitiliä, jotka on perustettu sosiaaliseen mediaan levittämään valeuutisia ja aiheuttamaan  hämmennystä sekä Ukrainassa että sen ulkopuolella.

Keskustellessani Facebookissa presidentinvaaleista ystävieni kanssa paljastui, että eräällä heistä oli valemuisto, joka oli muuttanut hänen käsityksensä Alexander Stubbin ja Johan Bäckmanin suhteesta. Hänelle oli jäänyt Alpo Rusin kirjaa vuonna 2016 koskevasta uutisesta mieleen käsitys, että Stubb ja Bäckman olivat ystäviä ja tekivät yhteistyötä, vaikka alkuperäisen uutisen mukaan Bäckman piti Stubbia CIA:n agenttina ja USA-mielisyytensä takia epäluotettavana. Vilkaisten luettu uutinen oli muuttunut ystäväni mielessä päinvastaiseksi kuin alkuperäinen ja siten synnyttänyt valemuiston, jota hän itse kuitenkin piti totena. 

On todettu, että valeuutisen oikaiseminen ja faktantarkistus vaatii 20 kertaa enemmän työtä ja aikaa kuin väärän tiedon levittäminen ja silti väärä tieto jää elämään sekä internetin syövereissä että joidenkin ihmisten mielissä. Siksi sen sijaan, että autopilotilla klikkaamme, tykkäilemme ja jaamme huomiota herättäviä klikkiotsikoita, meidän tulisi tarkkailla itseämme, ottaa selvää asioista, lukea myös kirjoja ja seurata keskusteluja eri foorumeilla pyrkien välttämään omaa kuplautumistamme. Helposti jäämme etsimään tietoa, joka vastaa jo olemassa olevaa ennakkokäsitystämme, mutta saatamme olla väärinkäsitystemme tai jopa valemuistojemme vankeja.

Medialukutaito on tässä ajassa tärkeimpiä kansalaistaitoja. Se suojaa sekä yksilöä että kansakuntaa. Kyse on digitaalisesta informaatiolukutaidosta, jossa myös tekoälyllä tuotettu sisältö on tunnistettava. Sen vuoksi meidän jokaisen on kehitettävä omaa monilukutaitoamme koko elämämme ajan. 

Maailman talousfoorumin riskienkartoitustutkimuksessa suurimmaksi uhaksi koko ihmiskunnalle nähtiin väärän tiedon levittämisestä johtuvat haitat. Väärä tieto, valeuutiset ja trollitilit hämärtävät ihmisten käsityksen ilmastonmuutoksesta, politiikasta, sodista, konflikteista ja omasta identiteetistä. Sillä pyritään vaikuttamaan myös äänestyskäyttäytymiseemme.

Siksi, kuten faktabaari.fi muistuttaa:

Pysähdy, harkitse, tarkista.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *