Yhteiskunnan perusta on nykyisin murroksessa. Olemme siirtyneet globaalin verkostoyhteiskunnan aikaan. Taloudellinen toiminta on järjestäytynyt ylikansallisiksi verkostoiksi. Kaupungit, tieto- ja palvelutyö ovat nousseet talouden keskiöön. Ihmisten sivistystaso on kasvanut, ja maahanmuutto muuttaa yhteiskuntia.
Vapauden, solidaarisuuden ja tasa-arvon kaltaiset länsimaiset perusarvot ovat ankkuroituneet Suomeen arvojen liberalisoituessa ja yhteiskunnan kehittyessä. On siis aika määritellä suomalaisuus uudelleen reilun pelin ja näiden oikeusvaltiota kannattelevien perusarvojen pohjalta.
Mitä on perustuslakipatriotismi?
Perustuslakipatriotismi on uusi tapa sitoutua Suomen valtioon ja suomalaisuuteen. Suomalaisuus merkitsee sitoutumista oikeusvaltion instituutioiden perusarvoihin kuten demokratiaan, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin ja vastuuta näitä arvoja tukevista kansallisista instituutioista.
Jan-Werner Müller on käsitellyt perustuslakipatriotismin ideaa Saksan esimerkin pohjalta. Hänen mukaansa kyseessä on vain reiluuden, oikeudenmukaisuuden ja muiden yleisinhimillisten arvojen soveltamisesta kansallisvaltion määrittelyyn.
Sveitsissä Operation Libero-liike määrittelee perustuslakipatriotismin sitoutumiseksi Sveitsin instituutioihin. Instituutiot kuten suora demokratia, hajautettu liittovaltiorakenne, kansainvälinen kauppa ja Eurooppa ovat tehneet Sveitsistä hyvän maan asua. Sveitsiläinen patriotismi on sitten vastuuta näiden instituutioiden tarjoamasta yhteisestä hyvästä ja niitä tukevien liberaalien perusarvojen toteutumisesta.
Tämä keskieurooppalaisen demokratian taustasta nouseva isänmaallisuuden malli voidaan tuoda Suomeen. Instituutiot toteuttavat perustuslain tunnustamia oikeusvaltion yleisinhimillisiä perusarvoja. Näin perusarvot ja yhteiskunnan instituutiot luovat ihmisille tilan elää yhdessä reilun pelin hengessä.
Kansalaiset taas sitoutuvat valtioon tunnustamalla hyvän elämän, vapauden ja tasa-arvon takaavat instituutiot. Instituutiot, niiden takaamat arvot ja yhteiskunnan toiminta ovat siis res publica, yhteinen hyvä.
Perustuslakipatriotismi, globalisaatio ja yhteiskuntasopimukset
Perustuslakipatriotismi sijoittaa reilun pelin ja tasa-arvon kansallisen oikeusvaltion ytimeen. Müller ottaa esiin kaksi kysymystä: Miksi sitoutua valtioon lainkaan? Miten poliittisen yhteisön rajat vedetään? Vastaukset nousevat perustuslakipatriotismin avoimuutta korostavasta taustasta.
Avoimet yhteiskunnat muodostuvat inklusiivisista instituutioista, jotka hajauttavat valtaa eri yhteiskunnallisille ryhmille ja takaavat jäsenten oikeudet. Instituutiot perustuvat sopimuksiin. Joukko ihmisiä siis sopii säännöistä ja toimintamuodoista, jotta he pystyvät toteuttamaan tietyn päämäärän yhdessä.
Pariskunnat sopivat menevänsä naimisiin. Investoijat ja yrittäjät sopivat perustavansa yrityksen saadakseen voittoa. Liikunnanystävät päättävät perustaa urheiluseuran treenatakseen. Sama pätee myös valtioon. Alueen asukkaat tai valtion kansalaiset sopivat tukevansa perustuslakia ja instituutioita, jotta he voivat elää yhdessä reilun pelin hengessä ja päättää yhteisistä asioista.
Nykyisin yhteiskunta kattaa ylikansalliset verkostot, globaalin kansalaisyhteiskunnan ja YK:n ja EU:n kaltaiset ylikansalliset instituutiot. Ne ovat välttämättömiä, koska koko ihmiskunta on lopulta samassa veneessä. Tarvitaan kansainvälistä tiedeyhteisöä pysäyttämään koronavirus. Ylikansalliset protestiliikkeet rakentavat yhteistä ilmastopolitiikkaa, jotta ilmastonmuutos voidaan pysäyttää.
Ylikansalliset instituutiot ovat myös osa valtion perustuslaillista järjestystä. Suomen perustuslaissa todetaan, että Suomi on EU:n jäsen. Nykyisin valtion itsemääräämisoikeus voi toteutua vain ylikansallisten verkostojen kautta. Perustuslakipatriotismi tukee myös globaalin kansalaisyhteiskunnan pyrkimystä luoda ylikansallista poliittista tilaa. Kansalaisvaikuttaminen on näet olennainen osa perustuslaillista oikeusvaltiota, ja myös globaaleissa kansalaisliikkeissä voi vaikuttaa ja solmia yhteiskuntasopimuksia.
Perustuslakipatriotismi sopii siis hyvin globaaliin maailmaan, koska se muistuttaa kosmopoliittisuutta. Kumpikin korostaa yhteistä etua ajavia instituutioita ja yleisinhimillisiä arvoja. Ne kuitenkin eroavat mittakaavaltaan: perustuslakipatriotismi on valtiollista, kosmopoliittisuus taas globaalia tai ylikansallista.
Perustuslakipatriotismi nojaa siis kansallisvaltion avoimiin instituutioihin. Se tarjoaa myös vastauksen kysymykseen: kuka on suomalainen? Suomalainen on jokainen, joka toimii suomalaisen yhteiskunnan instituutioissa ja on sitoutunut niissä toteutuviin demokratian, hyvinvoinnin ja tasa-arvon arvoihin.
Suomalaisen ei siis tarvitse kuulua kantaväestöön. Työ suomalaisen hyvinvoinnin ja Suomen avointen instituutioiden eteen tekee suomalaisen. Müller toteaakin, ettei perustuslakipatriotismiin sovi etnisten vähemmistöjen pitäminen toisen luokan kansalaisina tai yhteisöön kuuluvien paperittomien vainoaminen. Samoin sukupuolten tasa-arvo ja etnisten vähemmistöjen oikeudet kuuluvat perustuslailliseen oikeusvaltioon – kaikki kun ovat suomalaisia samojen instituutioiden jäseninä.
Mitä perustuslakipatriotismi ei ole
Suomessa on usein vaikeaa ymmärtää perustuslakipatriotismia, koska ”laillisuus” ja ”isänmaallisuus” tarkoittavat täällä autoritaarista yhteiskuntamallia. Suomalaisuus nojaa usein vielä vanhan sääty-yhteiskunnan holhoavaan ja hierarkkiseen perintöön, sota-ajan militarismiin ja kansallisromantiikkaan. Perustuslakipatriotismi määrittää laillisuuden ja isänmaallisuuden käsitteet uudelleen tukemaan reilua peliä ja demokraattista oikeusvaltiota.
Suhtautuminen laillisuuteen on Suomessa usein kieroutunut alamaismentaliteetiksi, koska oikeusvaltio (Rechtsstaat) ja esivaltavaltio (Obrigkeitsstaat) samastetaan. Oikeusvaltio tarkoittaa sitä, että valtion päätökset perustuvat lakiin ja valtiovalta toimii demokraattisesti. Esivaltavaltiossa taas herrat ovat kansan yläpuolella. Sekaannusta kuvaa Antti Häkkäsen vuoden 2017 lausunto, että oikeusvaltiossa valtaapitävät päättävät laeista ja niiden oikeudenmukaisuudesta, eikä kansalaisella ole oikeutta arvioida niitä.
Perustuslakipatriotismi on esivaltavaltion vastainen oppi. Perustuslaillisessa demokratiassa lakien oikeutus perustuu juuri siihen, että kansalaiset arvioivat niitä julkisen keskustelun, kansalaistoiminnan ja parlamentaarisen vaikuttamisen kautta. Oikeusvaltion arvot tarjoavat myös perusteen narauttaa valtaa ilman vastuuta tavoittelevat herrat – tarpeen vaatiessa, vaikka kansalaistottelemattomuuden keinoin. Jos herrat loukkaavat perustuslaillista järjestystä tai muuten asettuvat kansan yläpuolelle, on kansalaisilla oikeus vastarintaan.
Suomessa vuosien 1899-1905 tsarismin vastainen tottelemattomuuskampanja johti yksikamarisen eduskunnan syntyyn. 2020-luvulla taas Elokapina ja muut kansalaisliikkeet ovat saaneet aikaan ilmastopolitiikan tiukennuksia, koska ”yhteiskuntasopimus on rikki” niin pitkään kun yhteiskunta ei ole ekologisesti kestävällä pohjalla.
Perinteinen suomalaisuus rakentui 1800-luvulla tsaarinvallan tukeen, kielelliseen etnonationalismiin ja sääty-yhteiskunnan patriarkaalisuuteen. Toisen maailmansodan seurauksena valkoisen Suomen militarismi ulotettiin koko kansaan, kun sota-ajan yhtenäisyydestä tuli suomalaisuuden prototyyppi. Suomalaisuuden perustaminen sotaan ja kansallisen yhtenäisyyden kultti muistuttavat läheisesti fasismia.
Perustuslakipatriotismi tarjoaa vastamallin myös sotaisänmaallisuudelle ja konsensukselle. Kansallinen yksimielisyys ei ole mikään suomalaisuuden ihanne, koska suomalaisuus rakentuu moniarvoisten instituutioiden varaan. Perustuslaillinen isänmaallisuus mahdollistaa myös etääntymisen militarismista, koska se rakentaa yleisinhimillisille arvoille. Se on myös avoin oikeusvaltion viemiselle eurooppalaiselle ja globaalille tasolle.
Suomen johtavat perustuslakipatriootit K. J. Ståhlberg ja Leo Mechelin ottivat aikanaan yhteen nationalismin kanssa. He puhuivat Suomesta länsimaisena oikeusyhteisönä ja pyrkivät saamaan etniset vähemmistöt ja punaiset mukaan yhteiseen Suomeen. Mechelin myös ajoi rauhanaatetta ja osallistui keskusteluun ”Euroopan Yhdysvalloista”.
Kohti perustuslakipatrioottista Suomea
Perustuslakipatriotismi uudistaa siis kansallisvaltiota ja patriotismia. Patriotismi on sitoutumista perustuslaillisen oikeusvaltion instituutioihin ja perusarvoihin. Valtio tarjoaa tilan elää yhdessä reilun pelin ja yhtäläisten oikeuksien pohjalta. Suomalainen perustuslakipatriootti Anders Chydenius totesikin aikanaan:
Olemme kaikki vannoneet uskollisuutta (…) kruunulle kenenkään pakottamatta, sisimpämme halusta, ja kruunu on meille sitäkin rakkaampi, koska se lepää vapauden jalustalla. Siksi kenenkään ei pidä olla toisen herra eikä kenenkään toisen orja. Kaikilla on sama oikeus, kaikki ovat yhtä etuoikeutettuja. Kun näin tapahtuu, silloin kansalaisella on kaikki, mitä hän voi perustellusti toivoa ja mitä hän voi missään hyvin järjestetyssä yhteiskunnassa koskaan saada.
Todellinen suomalaisuus on vastuunkantoa Suomen länsimaisesta liberaalidemokratiasta, pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta ja yhteisistä ihmisoikeuksista. Lisäksi sen rinnalla kulkee vastuu samoista arvoista ja periaatteista Euroopassa ja koko maailmassa. Suomen Operaatio Libero edistää näitä perusarvoja toiminnallaan – tule mukaan vahvistamaan perustuslaillisuutta ja demokraattista oikeusvaltiota!