Anja Hirvonen
Oma, uusi kirja ja uusia taitoja, joilla elämä aukeaa uudella tavalla, sitä edustaa aapinen minulle, millaisia ajatuksia se muissa mahtaa herättää? Itse kävin koulua aikana, jolloin kaikki oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, hitaammin tai nopeammin, vaikka luokkaa kohden useampi vuosi, mutta oppivat. Menetelmät saattoivat olla aika syyllistäviä ja puuduttavia, eikä aika näissä varmaan ole muistoja kullannut, lapsena kaiken kokee vahvemmin. Kaikki muistot aapisesta eivät ehkä miellyttäviä ole, mutta meille juntattiin päähän lukutaito ja siitä lähti kehitys kohti parempaa, nykyaikaista yhteiskuntaa.
Suomenkielisen ensimmäisen aapisen synty vaati monen asian kohtaamista samassa ajassa. Uskonpuhdistuksen suuri muutosidea oli, että jokaisen piti kyetä tekemään omakohtainen uskonnollinen ratkaisunsa ja sen mahdollistamiseksi piti jokaisen osata lukea raamattua itse. Uskonpuhdistus sisäisti idean raamatun kääntämiseksi jokaisen omalle äidinkielelle kansalaisten luettavaksi. Suomessa se tarkoitti myös suomen kirjakielen kasaamista käyttökuntoon, vaikka meillä oli jo 1200-luvulta alkaen esimerkkejä suomenkielisistä kirjoituksista, niin varsinaista kirjakieltä meillä ei ollut. Kirjakielen luominen ja raamatun käännöstyö sälytettiin innokkaalle nuorelle Mikael Acrigolalle, joka suoriutui tehtävästään loistavasti.
Vaikka jo katolisella ajalla oli ollut suomenkielisiä muistiinpanoja papeille, joiden avulla auttaa väen ymmärrystä ja itsekin ymmärtää ihmisiä paremmin, niin uusi aika vaati papeilta ja virkailijoilta parempaa suomen kielen osaamista ja siihen tarvittiin oppikirja. Oppikirjan nimeksi tuli ABC-kirja ja sen kirjoitti Mikael Acricola, kirja julkaistiin vuonna 1543 ja se oli tarkoitettu vanhemmille oppilaille. Koulu-opetushan oli silloin ruotsin-tai latinankielistä, osa Ruotsin valtakuntaa kun oltiin. Kirkolla oli vahva asema opetuksessa ja sen harteilla oli liki koko kansanopetus noina aikoina, oli lukkarinkouluja, kiertokouluja ja ovelasti kirkko vaati jonkinlaista lukutaitoa ja katekismuksen osaamista, ilman niitä ei päässyt vihille. Motivointia kerrakseen! 🙂
Vielä yksi iso yhteiskunnalliseen kehitykseen silloin ja myöhemminkin isosti vaikuttanut asia oli tapahtunut, oli keksitty kirjapainotaito.Ensimmäinen suomenkielinen kirja Tukholmassa vuonna 1542 tai 1543 painettu Mikael Agricolan Abckiria. Suomen ensimmäinen kirjapaino perustettiin Turun Akatemian yhteyteen vuonna 1642. Kirjoja, tekstejä ja kuvia toki osattiin painaa eri menetelmillä jo 1400-luvulta alkaen, mutta tarvittiin vielä halpa lumppupaperi ja irtokirjasimet jotta sitkeä Gutenberg onnistui luomaan kirjanpainoteollisuuden, joka sitten alkoi tuottaa paljon halpoja kirjoja koko kansan saataville.
Pieni ja aika tylsän näköinen kirja oli suuri voimannäyttö halusta oppia ja ymmärtää asioita paremmin ja jakaa osaamista kaikille valtakunnassa. Olisiko Jaakko Juteiini kansan parista noussut kirjailija aikanaan kyennyt tekemään omaa aapistaan, ”Lasten kirja”, jos ei Acrigola olisi jaksanut opiskella ja kulkea ja taistella suomen kirjakielen eteen, kuten teki? Ja olisiko Acrigola jaksanut tehdä työtään, jos ei olisi saanut vahvaa tukea työhönsä aikalaisiltaan ja maanmiehiltään?
Kunnioitus aapista kohtaan kasvaa koko ajan, kun ymmärrys siitä, miten sen eteen on ponnisteltu, kasvaa. Mikael Acricola laittoi aapiseensa eräänlaisen etukäteisanteeksipyynnön, liekö ei kirjan teksti miestä ihan tyydyttänyt: ” Älä kohtele kirjaa kuin sikaa, vaikka kirjassa olisi vähän vikaa.” Mutta tätä kirjaa on kyllä syytä kohdella kunnialla ja rakkaudella. Lukutaidon tärkeys on vain korostunut aikojen myötä, eikä demokratia ole mahdollista ilman hyvää lukutaitoa.