Asta Rajala
Ajatus saastuneesta viestintäympäristöstä kehystää asiaa osuvasti: tekee näkyväksi sitä, miten mediaympäristö on muuttunut ja miten sanasaasta rajoittaa, vinouttaa ja estää todellisuuden hahmottamista. Elämme mediavälitteisessä maailmassa. Saasta tuppaa ruudullesi pyytämättä ja tilaamatta. Saasta salailee alkuperäänsä, tai pyrkii osoittamaan muun lähteen. Syyllisen! Se vie ajatukset turhille urille, se harhauttaa katsomaan toisaalle silloin, kun kakka osuu tuulettimeen. Se varastaa huomiosi, kun tarvitset sitä. Pahimmillaan se horjuttaa mieltä, mielenterveyttäkin, ehkä tunnet jonkun kaninkoloon pudonneen?
Tuntematon pyrkii horjuttamaan yhteiskuntaa, toimija kerrallaan, koulu, terveysdenhoito, oikeuslaitos, Poliisi – ja tietenkin media. Yleensä yhteiskunnallinen liike lupaa hyvää, mutta tämä, se lupaa paluuta epämääräiseen menneisyyteen. Se lupaa pikavoittoja, kiiltäviä esineitä, halpaa polttoainetta ja alkoholia. Se lupaa ottaa toisilta pois sen mikä kuuluu meille ja jakaa sitä alati vaihtuvalla ihanneihmiselle. Sille joka vastaa kulloisiakin kriteereitä ”arjalainen”, ”neuvostoihminen” tai ”kantasuomalainen” ja kumartaa syvimpään. Se sanoo tutki itse, ja antaa linkit joista voit aloittaa.
Kenen totuus?
Kansa halusi säilyttää YLEn rahoituksen ennallaan. Kansalaisten suuri enemmistö ymmärtää kirkkaasti sen miten YLE ei ole Hukkajoki, jonka yli saa ajaa edestakaisin milloin minkäkin aatteen metsätraktorilla ilman vastuuta sanomisistaan ja tekemisistään ja huudella mennessään että riisu rintsikat. YLEn on raakkujoki, hyvin herkkä ja monimutkainen eliöyhteisö, joka keskustelee. Aroistakin asioista. Se tarvitsee painoarvoltaan vaihtelevia väitteitä ja mielipiteitä, eikä niele purematta kaikkea, mitä yritetään markkinoida meille totena. Ensimmäinen asia, joka oikea toimittaja saa jo journalistiopintojensa ohjenuoraksi on että kysy aina ensin: kenen totuus. Totuudesta vielä, jos näin onkin, onko ehdotettu johtopäätös edes osittain oikeellinen?
Ajattelematonta?
Tampereella, ratikkatyömaat vei roskikset, ja roska alkoi levitä ympäristöön, kohta sitä sellui kadunmitalta. Työmaa-aidan yli vaan kaikki, mitä ei huvita kantaa mukana. Roskia ei edes heitellä, ne vaan kirpoavat kädestä. Tumppi putoaa kun tupakka palaa loppuun ja ote irtoaa juomatölkistä kun viimeiset tipat ehtivät suuhun. Ajattelematta. Rumat sanat putoilevat somessa ajattelemattomasti. Moite sanotaan, herja heitetään ja se jaetaan miettimättä omaa osuutta asiaan. Tappais nyt jo joku sen ja sen! Kavereiden kesken, ei kai se nyt mitään, mua loukattiin ensin, ja mitäs lähtee politikoimaan. Koska vitutti. Koska minä haluan! Somessa kovin moni muuttuu kolmivuotiaaksi. Tai ainakin antaa itselleen luvan sormien toimia selkäytimen jatkeella ja ajatella vastakkaisesta sukupuolesta nivustensa pikkuaivoilla.
Kun aamukahvipöydässä selaa nettiä ja törmää johonkin naisvihaiseen öyhäisyyn, niin fiilis on aika sama, kuin astua koiranjätökseen lenkillä. Ilkeät tölväisyt ovat kuin roskaaminen, ikävä näky. Vaara niille jotka voivat luulla roskia ruuaksi ja niellä niitä: ai näinkin voi ja saa tehdä. Oikeasti iältään pikkulapsille jotka ottavat innolla mallia miten suosikki influensseri ryvettää viestintäympäristöään. Töhriminen ja rikkominen on viihtyisyydestä pois, luo ehkä pelkoakin, ketkä sotkivat paikkoja? Ovatko he täällä nyt, ovatko aggressiivisia? Kaupungilla menisit toiselle puolelle katua, mutta netissä jaat – miksi ihmeessä?
Elämme totuuden jälkeistä aikaa. Se on huono juttu demokratialle – jos annamme sen tapahtua. Jos annamme sen jatkua. Tämän kriisin kohdalla ei ole mitään epäselvää. se on ihmistekoinen. ihmisillä on tasan tarkkaan edessään se, minkä homo sapiens, viisas ihminen someen syytää. AI voi olla juuri se piste, josta ei ole paluuta, point of no return?
Trolli päivässä -haaste
Pariskunta tuli paikalliseen julkisuuteen kun keräsi tuhansittain tumppeja Tampereella – poimitaanko trolleja!? Miten olisi Poimi roska päivässä -haaste > ilmianna huijaus päivässä -haaste! Kun nyt ollaan opeteltu sorttaamaan jätteemme kerättäviin jakeisiin, jospa sortataan viestintäsisällöt myös? Tulevat viestit, ja se mitä käsiemme kautta edelleen lähtee maailmalle. Käytetäänkö se vielä korvien välissä? Toimitetaan nyt ainakin ongelmajäte – poliittisesti tarkoituksenmukainen vihapuhe, uhkailu, harhauttava ja laillista järjestystä horjuttamaan tehtailtu valhesisältö sinne mihin se kuuluu, poliisin tietoon. Töhryt ja läjitys alustan ylläpitäjän ja moderaattorin tietoon. Tekisitkö Ilmoituksen kylällä paljastelevasta hepusta, entä tee se itse -öljynvaihtajan öljypöntöistä tontilla? Laittaisitko tietoa viranomaisille hylätyistä kylmäkalusteista muista romuista metsässä? Tarkkaile kanssakulkijoita netissä, some olemme me, toimi: ilmoita asiattomuuksista! Jossain juuri ihmistaimi selaa kovaa pornoa ja muokkaa varhaista ymmärrystään sukupuolten asemasta ja liittää niihin merkityksiä.
Maailmankylä
Entä korjattavuus ja kierrätettävyys – onko jokin vielä käyttökelpoista? Mitä hyvää, yhteishyvää on joutumassa hukkaan. Vintage, aito asia joka kestää vuosikymmeniä, vuosisatoja, kuten hyvät tavat ja toisen ihmisen kunnioitus, kiitos ja anteeksi ja saanko auttaa? Parhaat maantavat kuten talkoot ja naapuriapu, yhteishyvä, yhteismaa. Maailmanperintö kuten lähimmäisenrakkaus, hyväntekeväisyys, armo. Auttamishalu. Sosiaalinen omatunto. Miten ne saisi palautettua arkikäyttöön? Miksi käytämme sosiaalista (!) mediaa syväkeräysjärjestelmänä ja roskakuiluna? Miksi syydämme muovia mereen? Mitä jos tuottaisimme pahaa mieltä korjaavia sisältöjä? Jospa sanoisimme asioita, joita toinen haluaa kuulla, kysymättä pankkitunnuksia? Kaikki ne tunnit, jotka vietämme ”puhelimella” edistämme sopua tai savutamme ja haisemme kuin palava jätteenkäsittelylaitos. Ovatko missifinalistit tyhjäpäisiä, kun he toivovat maailmanrauhaa?
Mitä äärioikeisto pelkää eniten? Globalisteja. Eräs globalisaation teoria on Marshall McLuhanin maailmankylä-teoria, jossa maailma vähitellen, tekniikan kehityksen kautta, kutistuu yhdeksi kyläksi, jossa ihmiset ovat yhtä lähellä kuin heimo kylän keskusaukiolla. Internetin maailmankylä oli YK:n tavoite 2015, saada maailman kylät yhteen verkkoon, vieläkin on, periaatteessa, yksi kaukainen tavoite. On niitä muitakin, kuten ihmisarvo, luonnon monimuotoisuus, veden kierto, ravitsemus, terveys, ilmakehä, elinkelpoisuus. Cree -”intiaanit” ennustivat, että ”vasta sitten, kun viimeinenkin puu on kaadettu, vasta sitten, kun viimeinenkin joki on myrkytetty, vasta sitten, kun viimeinenkin kala on pyydetty, vasta sitten, te huomaatte, että rahaa ei voi syödä.” Eläköön netissä some-heimo, totuuden jälkeisen ajan Cree! Voimme valita olemmeko osa ongelmaa vai ratkaisua, niitä jotka tuhoavat vai niitä, tukevat yhteisyyttä ja pitävät osaltaan kunnossa sen toimintaympäristöä