Mistä EU-elvytysrahastossa on kyse?

EU:n elvytysrahastosta on käyty kiistaa Suomessa. Miten elvytysrahasto hyödyttää Suomea ja Eurooppaa? Miten se rakentaa Suomeen avointa yhteiskuntaa? Miten se modernisoi taloutta? Suomen Operaatio Liberon Lauri Snellman haastatteli ekonomisteja Anni Marttista ja Vesa Vihriälää Eurooppanuorten auttaessa haastatteluiden järjestämisessä.

Haastattelussa avataan myös EU:n talouspolitiikan vaihtoehtoja. EU on poliittisen päätöksenteon areena, sen asioihin voi vaikuttaa EU-parlamentin, eduskunnan, ylikansallisen kansalaiskeskustelun ja eurooppalaisen kansalaistoiminnan kautta.

Mitä hyötyä elvytysrahastosta on?

Lauri Snellman: Olen Lauri Snellman. Teen haastattelua Operaatio Liberolle. Haastateltavana on Vesa Vihriälä. Hän on kansantaloustieteilijä, Helsingin yliopiston professori ja hän on ollut myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toiminnassa. Haluaisin kysyä Teiltä: Suomessa elvytysrahastosta on tullut iso kiista, ja sitä on täällä usein arvosteltu nettomaksuosuuksilla. Minkä takia teidän mielestänne rahasto on Suomen etu?

Vesa Vihriälä: Sanotaan näin, että EU tarvitsee jotain yhteistä fiskaalista tai finanssipoliittista vastausta koronakriisiin. Sen takia täytyy etsiä keinoja, joista päästään yhteisymmärrykseen jäsenmaiden kesken. En itse pitänyt alun perin enkä edelleenkään pidä tätä rahastoa parhaana mahdollisena tapana auttaa niitä maita, joiden oma finanssipoliittinen toimintakyky on rajallinen.

Mutta kun on niin että rahastosta on laaja yksimielisyys ja kaikki muut ovat valmiita hyväksymään tällaisen konstruktion, niin minusta on eduksi että Suomi tukee tätä ratkaisua. Jos Suomi olisi jättänyt rahaston hyväksymättä, tämä olisi ollut Suomen omien etujen kannalta huono asia kahdesta syystä.

Ensimmäinen on se, että rahaston hylkääminen olisi aiheuttanut melkoisen turbulenssin Euroopassa, koska EU:n politiikkavastaus on nyt rakennettu tämän rahaston varaan. Jos se olisi kaatunut, olisi täytynyt keksiä joku uusi tapa hoitaa sama asia. Se olisi ollut hidasta ja työlästä, ja toki Suomea olisi pidetty sitten syyllisenä tähän asiaan. Tämä olisi heikentänyt muita Suomelle tärkeitä asioita, joissa tarvitaan muitten maitten myötävaikutusta. Se on ensimmäinen asia.

Ja toinen ehkä sitten vähän syvemmälle menevä on se, että tässä tapauksessa on joitain maita, jotka nimenomaisesti hyötyvät erityisesti juuri tästä ratkaisusta. Suomi ei tällä kertaa ole näiden maiden joukossa, mutta voi hyvin olla, että Euroopassa on kriisejä, joissa Suomi tarvitsee muitten solidaarisuutta. Sitä ajatellen on tärkeää, että Suomi toimii tavalla että se on muiden mielestä hyvä solidaarisuuden kohde. Solidaarisuus on aina vähän vastavuoroista.

Lauri Snellman: Tervetuloa haastatteluun! Olen Lauri Snellman Suomen Operaatio Liberosta. Haastateltavana on SAK:n ekonomisti Anni Marttinen. Anni on erikoistunut EU:n kehitykseen ja on toiminut myös valtiovarainministeriössä EU-tehtävissä.

Haluaisin kysyä EU:n elvytyspaketista: Olette kirjoittaneet, että elvytyspaketti on Suomen etu. Asiasta on käyty hirveästi kiistaa Suomessa. Mitä hyötyä siitä on Suomelle ja myös Euroopalle yleensä?

Anni Marttinen: Elpymispaketti on aika moniulotteinen. Silloin kun koronakriisi iski kaikista vaikeimmin viime vuonna, esimerkiksi keskuspankkien puolelta oli jo pitkään puhuttu että pelkkä rahapolitiikka ei riitä elvyttämään koko EU:n taloutta tällaisesta kriisistä. Tällaisesta yhteisestä velkamenetelmästä oltiin puhuttu jo ennen koronakriisiä. Nyt koronakriisin aikana nähtiin, että nyt on akuutti aika saada finanssipoliittista elvytystä, jotta koko EU-alue saadaan elpymään ja vältettyä pitkäaikainen työttömyys.

Jo silloin koronakriisin alkuvaiheessa huomattiin, että pelkkä mahdollisuus EU:n yhteisen elvytysratkaisun puutteesta alkoi vaikuttaa jo rahoitusmarkkinoilla epävarmuuteen ja volatiliteettiin. Nähtiin että korot alkoivat nousemaan. Heti kun viestittiin että EU tekee tällaisen elpymispaketin, viesti rauhoitti markkinoita. Nähdään että kyky päätyä yhteiseen finanssipolitiikkaan rauhoittaa rahoitusmarkkinoita. Tässä on yksi puoli siitä.

Toinen asia on, että kun olemme talous- ja rahaliitossa, meidän täytyy ajatella Suomen taloutta yhtenä osana koko EU:n talouden kokonaisuutta. Me emme voi ajatella Suomen taloutta yksinään, irrallisena tästä kokonaisuudesta. Olemme sitoutuneet siihen että elvytämme koko EU:ta. Suomen isoin vientialue on EU, Suomen vientiin vaikuttaa myös miten koko EU tulee elpymään. Tähän tarvitaan tällainen yhteinen paketti.

Sitten kolmantena, toinen ratkaisu olisi että Suomi ei olisi lähtenyt tähän EU:n elpymispakettiin. Komissiosta asti on tullut viestiä, että asia olisi merkittävä mainehaitta. Hylkääminen voisi myös olla riski koko EU:n tulevaisuudelle ja koko EU:n yhtenäisyydelle. Tämä on paitsi talousvaikutuksiltaan, myös poliittisilta vaikutuksiltaan tosi merkittävä paketti. Tämä kertoo maailmalle ja globaalisti EU:n yhtenäisyydestä ja kyvystä toimia yhdessä. Tilanteeseen liittyy myös riski EU:n hajoamisesta. EU:ssa oleminen on sekä poliittisesti että taloudellisesti paljon fiksumpaa. Suomen bruttokansantuote hyötyy enemmän EU:ssa kuin ulkopuolella, ja poliittiset vaikutusmahdollisuudet ovat myös paljon paremmat.

Yhteenveto: Sekä Vihriälä että Marttinen korostavat, että EU tarvitsee yhteisen investointibudjetin vastauksena koronakriisiin, kun rahan hintaa ei enää voi alentaa ja näin tukea liiketoimintaa. Suomi myös tarvitsee EU:ta, ja sen on tuettava yhteistä vastausta kriisiin. Budjetin hylkääminen olisi voinut johtaa uuteen eurokriisiin.

Vihriälä lisäksi nostaa esiin Suomen valtion vaikutusmahdollisuuksien turvaamisen, vaikka rahasto ei olisikaan paras mahdollinen ratkaisu. Marttinen ottaa esiin, että Suomen talous on osa yhteistä EU:n taloutta, jota täytyy elvyttää suomalaisen talouskasvun turvaamiseksi.

Miten elpymisrahasto edistää avointa yhteiskuntaa?

Snellman: Kiitoksia! Vesa Vihriälä, mielestänne Suomi ei siis voi ajaa itseään sivuraiteelle Euroopassa ja maailmassa hylkäämällä elvytysrahaston. Eikö rahasto näin edistä Suomen kehittymistä avoimena yhteiskuntana?

Vihriälä: Suomen osallistuminen rahastoon tukee sitä, että pystymme ajamaan omia intressejämme Euroopan unionissa ja olemaan sen täysivaltainen jäsen. En tiedä, onko ”avoin yhteiskunta” oikea ilmaisu tähän. Ongelmista huolimatta prosessin tukeminen tässä vaiheessa, kun se käy kaikille muille edistää Suomen kykyä vaikuttaa omien intressiensä mukaisesti Euroopan Unionin asioihin.

Snellman: Kiitoksia! Eli elvytyspakettia nyt tarvitaan kun tuli koronakriisi, EU tarvitsee kykyä reagoida tällaisiin kriiseihin yhdessä, paketti auttoi estämään uuden eurokriisin. Suomi lopulta tarvitsee EU:ta, ja elvytysrahasto pitää hyväksyä jotta Suomi pysyisi mukana ja pystyisi vaikuttamaan EU:ssa. Anni Marttinen, eikö EU:n vakautuminen rakenna näin myös Suomen avointa yhteiskuntaa?

Marttinen: Mitä tarkoitat kysymyksellä?

Snellman: Tarkoitan Suomen asemaa avoimena yhteiskuntana, joka on avoin maailmalle paitsi taloudellisesti myös poliittisesti.

Marttinen: Kyllä, ehdottomasti! EU on väline, mekanismi tai poliittinen instituutio, jossa Suomella on vaikutusmahdollisuuksia. Kyllä Suomi pienenä avotaloutena hyötyy siitä sekä taloudellisesti että poliittisesti, niin kuin äsken mainitsin ja saa ääntään kuuluviin EU:n kautta.

Yhteenveto: Kummankin mukaan rahaston hyväksyminen vahvistaa Suomen asemaa EU:ssa. Vihriälä ei halua esittää EU-politiikkaa poliittisina valintoina avoin/suljettu (eli liberaali/autoritaarinen) tai vasemmisto/oikeisto-akseleilla. Marttisen mukaan taas EU-jäsenyys edistää Suomen avoimuutta vaikutusmahdollisuuksien ja vientivetoisen avoimen talouden vahvistajana.

Miten elpymisrahasto modernisoi taloutta?

Snellman: Kiitoksia! Anni Marttinen, olette korostaneet, että paketilla vahvistetaan talouden tuottavuutta ja ympäristöystävällisyyttä. Miten paketti palvelee näitä päämääriä?

Marttinen: No, tämä paketti on EU-tasolla suunnattu niin, että kansallisesti 38% paketista pitää käyttää vihreään siirtymään, ja vihreää siirtymää ja ilmastonmuutoksen torjumista edistävään teknologiaan. Suomessa on nyt päätetty että käytetään 50%, vähän ylikin, tähän vihreään siirtymään ja ilmastonmuutoksen torjumiseen.

Jäsenmaat ovat laittaneet alustavaa viestiä komissiolle ja toimittaneet kansallisia suunnitelmia. Niissä on hyvin paljolti keskitytty teknologiaan, teknologiseen kehitykseen ja digitalisaatioon. Näen että tuottavuus tulee kasvamaan, ja tällä paketilla on hyvin paljon potentiaalia kehittää EU:n taloutta ympäristöystävällisempään ja teknologiapainotteisempaan suuntaan. On ollut paljon puhetta hybridikulkuvälineiden kehityksestä, digitalisaatiosta ja 5G-verkon rakentamisesta. Nämä ovat keinoja, joilla pystymme rakentamaan taloutta ja yhteiskuntaa kestävämpään suuntaan.

Snellman: Kiitoksia! Vesa Vihriälä, koronakriisi on ajanut EU:n talouden kriisiin. Miksi investoinnit ja elvytys olisivat nykytilanteessa hyvää talouspolitiikkaa koko EU:ssa? Eikö rahasto aja EU:n laajempaa etua?

Vihriälä: Nyt kun on tarve ja tällainen akuutti suhdannekriisi. Kun tässä erityistilanteessa korkotaso on jo nollassa ja rahapolitiikka ei voi suoraan tavattomasti elvyttää taloutta niin totta kai tarvitaan finanssipoliittista elvytystä. Tämä rahasto on tapa huolehtia, että kaikki maat pystyvät jollain tavalla osallistumaan tähän elvytykseen oman taloutensa osalta.

Nyt kuitenkin rahasto on hidas, jolloin se ei ole hirveän tehokas lyhyen aikavälin kysynnän tukemiseen. Se voi auttaa näitä yksittäisiäkin maita harjoittamaan järkevää finanssipolitiikkaa, kun se mahdollistaa sellaisia investointeja ja rakenneuudistuksia, jotka parantavat erityisesti kriisissä heikkojen maiden talouden suorituskykyä tuonnempana. Sitä kautta rahasto mahdollistaa heille mm. vihreää siirtymää ja digitalisaation hyödyntämistä. Kaikki ovat asioita, jotka kaiken kaikkiaan parantavat muita heikommassa tilanteessa olleiden talouksien toimintakykyä.

Tämä vahvistaa tietysti koko EU-alueen taloudellista kehitystä jatkossa. Se vähentää myös riskejä siitä, että tähän saakka ongelmissa olleet maat joutuisivat uudelleen ongelmiin jos nämä rahat käytetään hyvin.

Snellman: Eli yhteenvetona: näette elvytysrahastossa kaksi hyötyä. Investoinnit voivat auttaa estämään uuden eurokriisin ja modernisoida Euroopan taloutta.

Vihriälä: Kyllä, näin ehkä sen voi kiteyttää.

Snellman: Kiitoksia! Katsotaan EU:n roolia tässä. Anni Marttinen, eikö se tuo isompia hartioita Euroopan maiden rakennemuutoksille? Jos katsotaan koronarokotuksia, EU ajoi kansainväliset koronarokotteiden tuotantoketjut ylös nyt alkukeväästä, ja myös Suomi pystytään rokottamaan kesän yli. Voisiko investoinneista juuri EU-tasolla olla samalla tavalla kokonaisuudesta tai isosta mittakaavasta koituvaa hyötyä?

Marttinen: Kyllä nimenomaan, juuri Suomen näkökulmasta. Ensinnäkin paketti mahdollistaa jo pitkään tavoiteltuja isoja investointeja EU-tasolla, nimenomaan tätä vihreää siirtymää, ilmastonmuutoksen torjumista, digitalisaatiota ja teknologian kehitystä. Tuottavuus on ollut pitkään jäänyt jälkeen muusta maailmasta.

Elvytyspaketti on hyvä, kun se vaikuttaa tähän isoon kehitykseen skaalavaikutuksistaan hyvällä tavalla. Myös talouspoliittisen paineen takia jo pelkästään tällainen elpymispaketti on todella iso panos tulevaisuuden kestävään kehitykseen, kun siinä on hyvin tarkkaan raamitettu mihin näitä rahoja saa käyttää. Tämä on ennennäkemätön kehitys- ja investointipaketti.

Yhteenveto: Elvytysrahasto parantaa talouden tuottavuutta ja suorituskykyä pitkällä aikavälillä, kun se lisää talouden ympäristöystävällisyyttä tukemalla vihreää rakennemuutosta ja tietotekniikan käyttöä. EU-tason elvytys myös vahvistaa näitä vaikutuksia, kun kaikilla EU-mailla on kyky modernisoida talouttaan.

Vihriälän mukaan tämä voi auttaa estämään tulevia talouskriisejä. Marttinen korostaa myös ympäristöystävällisyyttä ja ottaa myös mittakaavaedut eli EU:n investoinnit ovat yhdessä vahvempia kuin jäsenmaiden erikseen. Tästä on hyötyä myös Suomen tuottavuuden kasvattamiseen.

EU:n talouspolitiikan vaihtoehdot

Snellman: Kiitoksia! Vesa Vihriälä, vielä yksi kysymys. Olette kirjoittaneet, että toivoisitte paluuta markkinavetoiseen Euroopan integraation malliin. Eikö tätä voisi vasemmisto/oikeisto-akselilla oikeistolaisena agendana, kun EU ja sen valtiot joutuisivat toimimaan markkinoiden säännöillä? Minkälaista politiikkaa silloin harjoitettaisiin sekä Suomessa että Euroopassa?

Vihriälä: En osaa sijoittaa kysymystä tälle oikeisto/vasemmisto-akselille, minusta kurinalaisuus on tärkeä aspekti ylipäätään talouspolitiikassa. Niin pitkään kun pidetään kiinni nykyisistä perussopimuksista, joissa lähtökohtana on että viime kädessä jokainen maa vastaa omasta talouspolitiikastaan, niin silloin instituutioiden ja menettelytapojen pitää olla sellaisia että jäsenmailla on kannustimet toimia tällä tavalla. 

En asettaisi sitä niinkään oikeisto/vasemmisto-akselille, vaan sille akselille että nykyisten sopimusten perusidea siitä että jokainen maa vastaa taloudestaan pätee vai ei.

Snellman: Kiitoksia! Anni Marttinen, olette toivoneet blogissanne EU:n talouskurisääntöjen muuttamista ottamaan ilmasto ja elvytystarve paremmin huomioon. Eikö tällainen muutos veisi EU:ta jonkin verran vasemmalle oikeisto/vasemmisto-akselilla? Minkälaista politiikkaa silloin harjoitettaisiin EU:ssa ja Suomessa?

Marttinen: No, asia on ollut keskustelussa jo pitkään ennen koronakriisiä. Jos otetaan talouspolitiikka ja puoluepolitiikka toisistaan irrallisiksi, Euroopan finanssipoliittisissa säännöissä on todella isoja valuvikoja. Jo ennen koronakriisiä on huomattu, että säännöt ovat enemmän myötäsyklisiä. Sanotaan että jos on vaikka laskusuhdanne, nämä säännöt jopa edistävät suhdannetta tai lisäävät suhdanteen vaikutusta, vaikka talouspolitiikan pitäisi olla vastasyklistä.

EU-sääntöjen monimutkaisuus on vaikuttanut siihen, että säännöissä on jo politisoituneisuutta. Jos otetaan vaikka Italia, joka ei vuonna 2018 räikeästi huomioinut alijäämäsääntöjä. Tässä on jo isoa politisoituneisuutta, koska jos on iso talous, EU:ssa ollaan valmiita katsomaan läpi sormien ja muokkaamaan sääntöjä sen mukaan. Ei ole järkeä, että EU:ssa on sääntöjä, joiden uskottavuus menee, kun niitä aletaan analysoimaan politisoituneisuuden kiikareiden läpi. Säännöt pitäisi uudistaa niin ettei olisi minkäänlaista tarvetta poliittisesti tai luovasti analysoida ja toteuttaa niitä sääntöjä.

Jos puhutaan siitä, että ilmastokriisin ja tasa-arvon huomioiminen talouspolitiikassa veisi vasemmalle, niin se tarkoittaa että tällä hetkellä ollaan oikealla. Meillä on talouspolitiikan säännöt, jotka ovat painottuneita talouskasvuun tai talouskuriin ja ollaan hyvin kriittisiä alijäämiä kohtaan huomioimatta investointeja.

Olen nähnyt, että jos haluamme tavoitella vaikkapa ilmastokriisin torjumista, esimerkiksi ilmastoinvestoinnit eivät voi olla näissä alijäämäsäännöissä mukana. Tämä tarkoittaisi sitä, että olisi enemmän tilaa investoida ja kehittää taloutta kestävämpään suuntaan. Jos investointeja ei oteta huomioon, niin tällainen talouskuriajattelu dominoi tavoitetta päästä hiilineutraaliuteen. Minun mielestäni investoinnit täytyy ottaa huomioon silläkin uhalla, että talouspolitiikka siirtyy uusliberaalista oikeistosta vähän vasemmalle.

Yhteenveto: EU:n talouspolitiikan säännöt ovat poliittisesti laadittuja lakeja, ja niiden vaihtoehdoista on virinnyt keskustelua.

Vesa Vihriälä näkee talouskurin arvokkaana talouspolitiikan ohjenuorana, eikä halua sijoittaa sitä vasemmisto/oikeisto-akselille. Hän sitä vastoin näkee kiistakysymyksenä, säilytetäänkö nykyiset talouskuria ja valtioiden omavastuuta korostavat periaatteet.

Anni Marttinen taas arvostelee nykyisiä talouskurisääntöjä. Ne pahentavat lamoja sen sijaan että ne tasapainottaisivat talouden suhdannevaihteluita. Säännöt ovat poliittisia jo nyt, kun suurvalloille näyttäisi olevan eri säännöt. Sääntöjä tulisikin yksinkertaistaa siten, että politiikka ei vaikuta niiden tulkintaan.

Vasemmisto/oikeisto-akselilla nyt ollaan oikealla, kun talouskuri jyrää tasa-arvon ja hiilineutraaliuden kaltaiset tavoitteet. Sääntöjä tulee uudistaa sallimaan investoinnit hiilineutraaliuteen ja tasa-arvoon, mikä siirtää talouspolitiikkaa vähän vasemmalle nykyisestä uusliberaalista oikeistosta.

Snellman: Kiitoksia tosi paljon haastattelusta! Tämä oli todella valaiseva näkökulma vaikeaan ja kiistanalaiseen aiheeseen.

Valtuustoon, tositarkoituksella!

Kun valitset henkilöä, jonka haluat kuntasi valtuustoon, mieti hetki, mihin tehtävään olet valitsemassa häntä. Kun sote saadaan, kuntatasolla päätetään elinkeinorakenteesta, yritys- ja asuinalueista, kaavoituksesta, jätehuollosta, liikenneyhteyksistä, varhaiskasvatukseen, kouluihin ja opiskeluun liittyvistä asioista, nuorten, erityisryhmien ja vanhusten tuen tarpeista, kulttuuririennoista. Ovatko ne ehdokkaasi osaamisen ydintä?

Kotikunnastaan kiinnostunut ehdokas osaa nimetä heti kolme ajankohtaista, seuraavalla kaudella päätettäväksi tulevaa asiaa. Ne voivat liittyä EU-asioihin vain siltä osin, miten jokin asia toteutetaan kotikunnassa. Kunnissa ei päätetä maahanmuutosta, ei polttoaineen hinnasta eikä muistakaan lainsäädäntö- ja valtion budjetin asiasta. Niistä päätetään Eduskunnassa.

Älä anna poliittisesti tarkoituksenmukaisten selitteiden hämätä. On haitallista nostaa kuntapäättäjiksi henkilöitä, joita kunta-asiat eivät kiinnosta. Ohita siis ehdokkaat, jotka kampanjoivat asioilla, joista päätetään muilla foorumeilla. Älä äänestä sellaista, joka pelaa tunteilla ja mielikuvilla asiasisällön ja tiedon sijasta. Kysy heiltä: Mistä tiedät? Kenen totuus? 

Älä anna kauniin ulkokuoren huijata, katso tarkasti: mikä on ehdokkaan sanoma? Onko se ”Haluan valtaan!” tai ”Tulisin sinulle töihin. Kannatatko?” Toisin sanoen, on voimaannuttavaa valtaa, mikä tarkoittaa, että valtaa on eniten sillä, joka pystyy parhaiten toimimaan itsensä, läheistensä, ympäristönsä ja itselleen tärkeiden asioiden hyväksi. Ja sitten on niitä, jotka pyrkivät valtaan vallan vuoksi, eli pyrkivät yhteisille resursseille ja valtaan ilman vastuuta.

Älä äänestä henkilöä, jonka neuvottelukyky arveluttaa tai jota ei kiinnosta asioiden valmistelu. Jos ei osallistu valmisteluun, jäljelle jää vetää omaa show’ta valtuustosalissa: äänestyttää, valittaa, pitää puhemaratoneja, kirjauttaa erimieltään, viivyttää ja aiheuttaa lisäkuluja. Protestivaltuutettu ei osallistu lautakuntatyöhön monesta syystä. Ehkä se on hänestä pitkäveteistä? Puheenvuoroa pitää pyytää ja odottaa, kuunnella muiden jorinoita ja jopa tauoista sovitaan. Se ei estä häntä puhumasta julki keskeneräisiä asioita. Joka ei osaa neuvotella, syyttelee ja provosoi, siirtyy asiasta henkilöön, ja huutaa kovempaa, jos ei tule kuulluksi. Vähitellen sellainen riitautuu kaikkien kanssa, viimein myös oman ryhmänsä kanssa, ja perustaa oman yhden hengen ryhmänsä – kulu sekin. 

Vakavasti otettava valtuutettu joustaa mielipiteistään faktapohjalta ja osaa neuvotella. Hän sitoutuu myös valmistelutyöhön ja katsoo kunnan ja kuntalaisten etua. Hän tietää, että valtuustosaliin tullaan päättämään, että asiat ovat moniulotteisia ja laajoja ja että valmistelun pohjalta mielipide ja sopiva toimintatapa muodostuvat – tai niistä äänestetään.

Äänestä henkilöä, joka on aloitteellinen. Tarvitset häntä kaudella. Voit seurata hänen työtään ja tarvittaessa voit edistää asioita hänen kauttaan.Vaalit toistuvat ja valtuutetun tehtävä on lunastaa paikkansa uudestaan! Monet asioat siirtyvät eri syistä valtuustokausien yli ennen kuin toteutuvat. 

Mieti myös, keitä ääniharavaehdokas mahdollisesti vetää mukanaan valtuustoon. Äänestäjän ei ole mitään syytä pyrkiä olemaan ns. voittajan puolella. Henkilövaaleissa äänestä häntä, jonka haluat valtuustoon, ja ennakkosuosikkia vain, jos hän on se, jonka arvelet hoitavan parhaiten sinulle tärkeitä asioita.

Heikki Hiilamon haastattelu kunnan sosiaalipalveluista

Heikki Hiilamo on Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori. Hän on tutkinut suomalaista hyvinvointivaltiota ja sosiaaliturvaa ja osallistunut sen kehittämiseen. Hän on myös työskennellyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkijaprofessorina. Suomen Operaatio Liberon Lauri Snellman kysyi häneltä kunnan sosiaalipalveluista ja kuntavaaleista.

Kunnan sosiaalipalveluista yleensä

LS: Haluaisin kysyä mitä sosiaalipalveluita kunnat tarjoavat?

HH: Kunnat vastaavat käytännössä kaikista sosiaalipalveluista, eli sosiaalityöstä, vammaispalveluista, vanhusten palveluista. Pieni osa kuntoutuspalveluista on sitten muiden tahojen vastuulla, mutta pääasiallisesti kunnat vastaavat sosiaalipalveluista.

LS: Miten kuntien sosiaalipalvelut edistävät tasa-arvoista ja avointa yhteiskuntaa?

HH: No, sosiaalipalveluilla on erittäin tärkeä rooli siinä että ne pyrkivät integroimaan ihmisiä yhteiskuntaan ja takaavat ihmisille tasa-arvoisia mahdollisuuksia osallistua. Sosiaalipalveluissa on tärkeää keskittyä ihmisten toimintakykyyn, sillä ilman toimintakykyä ihmiset eivät pysty osallistumaan yhteiskuntaan eivätkä vallitsevaan elämäntapaan. Kysymys ei ole pelkästään siitä, että ihmisillä olisi riittävästi toimintakykyä jotta he pystyisivät ansaitsemaan omalla työllään oman toimeentulonsa. Sen lisäksi on vielä tärkeämpää toimintakyvyn parantaminen ihmisen osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi. Tämä on myös tärkeä tekijä itsessään ja sillä on arvoa sosiaalipalveluiden roolissa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

LS: Nyt viime aikoina on ollut paljon keskustelua syrjäytymisestä, erityisesti kun on ollut rikollisuutta ja vakavia rikoksia. Millä tavalla kunnat voivat torjua syrjäytymistä? Miten kunnan sosiaalipalvelut voivat auttaa syrjäytymisen torjunnassa?

HH: Syrjäytymistä on tietysti kaikissa ikäryhmissä, mutta erityisen traagista on nuorten ihmisten syrjäytyminen. Syrjäytymisen ja rikollisuuden yhteys liittyy nuoriin ihmisiin, ja erityisesti nuoriin miehiin. Sosiaalipalveluilla on tärkeä rooli siinä, että tuetaan nuorten mahdollisuuksia osallistua opiskeluun, koulutukseen, harjoitteluun tai työelämään. Se on juuri tärkeää syrjäytymisen ehkäisyä ja myös siten rikollisuuden torjuntaa, kun opiskeleminen, kouluttautuminen ja työelämässä toimiminen ovat tärkeitä tekijöitä integroitumisessa yhteiskuntaan. Ne tietysti tukevat ihmisten osallistumista ja hyvinvointia monin muinkin tavoin.

Sosiaalipalvelut ja kuntavaalit

LS: Nyt kuntavaalit on tulossa. Millä tavoin kuntavaaleissa voi vaikuttaa sosiaaliturvaan?

HH: Sikäli kun puhutaan sosiaalisista tulonsiirroista, niin kunnilla ei ole kauhean isoa roolia niissä. Ehkä sitten harvoja poikkeuksia ovat kotihoidontuen kunnalliset lisät. Jos sitten sosiaaliturva ymmärretään sosiaalipalveluina ja terveyspalveluina, niin silloin kunnilla on suuri merkitys. Missä kunnossa kuntien talous on, se millä tavoin kunnissa voidaan tukea elinvoimaa ja miten kunnissa voidaan kasvattaa resursseja ja käyttää niitä resursseja sosiaalipalveluihin, niin kunnallisvaaleilla on kyllä paljon merkitystä.

LS: Eli kuntavaaleissa voi vaikuttaa sosiaalipalveluihin ja ne ovat tärkeitä vaaleja sosiaalipalveluiden kannalta. Nyt eduskuntaan on menossa niin sanottu sote-reformi. Millä tavalla sote-reformi vaikuttaa kunnan palveluihin?

HH: No, sote-reformi käytännössä siirtää vastuun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä uusille hyvinvointialueille, eli kuntaa isommalle taholle. Ainoa poikkeus on Helsinki, missä Helsinki toimii sekä hyvinvointialueena että kuntana. Muissa nämä palvelut menevät niin sanotusti suuremmille hartioille. Mutta joitain palveluita jää kuitenkin kunnille, kuten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja siihen liittyvät palvelut. Tietysti sote-uudistus ei kokonaisuudessaan ehdi toteutua seuraavankaan kunnallisvaalikauden aikana, eli kunnille jää paljon tehtävää sote-uudistuksen toimeenpanossa. Siinä mielessä tehtävänjako liittyy sosiaalipalveluihin ja terveyspalveluihin.

LS: Tosi paljon kiitoksia haastattelusta! Se valaisi tosi paljon, mikä on kuntien rooli suomalaisen hyvinvointivaltion ylläpitäjänä. Kunnat tarjoavat palveluita, mikä riippuu paljon kunnan taloudesta ja ne myös pystyvät tukemaan ihmisten osallisuutta yhteiskunnassa. Kiitoksia, Heikki Hiilamo!

Mistä kuntavaaleissa oikein on kyse?

Kuntavaalit tulevat! Eri puolueet ja mediat ottavat koko ajan esiin uusia teemoja ja avauksia omissa kuntavaalikeskusteluissaan. Kaikkien eri avausten keskellä punainen lanka helposti katoaa: mistä kuntavaaleissa on kyse?

Kuntavaaleissa on kyse kunnan ja kuntalaisten yhteisistä asioista. Kunnan päätösvaltaan kuuluvat monet arkeen ja elinympäristöön vaikuttavat julkiset tehtävät. Kunta pitää yllä kouluja, päiväkoteja ja kirjastoja. Se myös tarjoaa terveyskeskus- ja sairaalapalveluita, ainakin sosiaaliuudistuksen toteutumiseen asti. Kunta myös päättää seudun tulevaisuudesta mm. tekemällä yhteistyötä liike-elämän kanssa. Näin kuntavaalit koskevat kaikille kuntalaisille yhteistä hyvää ja tarjoavat tilan päättää kaikille yhteisistä palveluista.

Mistä kunta vastaa?

Kunta vastaa koulutuksesta. Töissä käyntiä helpottaa paljon, kun lapset voi viedä päiväkotiin. Päiväkotien ylläpitäminen on yksi kunnan tehtävistä. Peruskoulu on ollut yksi suomalaisen sivistysyhteiskunnan rakennuspalikoista jo 50 vuoden ajan. Koulut rakentaminen, opettajien palkkaaminen ja koulutuksen tarjoaminen riippuu kuitenkin kunnan päätöksistä. Myös kunnankirjasto tarjoaa hyvää ajanvietettä ja uusia näkökulmia maailmaan, kun sieltä voi lainata kirjoja ja muita medioita. Kunnilla on myös orkestereita, teattereita ja liikuntatiloja. Näin kunnan päätökset ja palvelut rakentavat sivistysyhteiskuntaa.

Kunta tarjoaa myös terveyspalveluita, jotka ovat osa hyvinvointivaltion perustaa. Sairastuessa usein apu löytyy terveyskeskuksesta, jota kunta ylläpitää joko suoraan tai kuntien sote-yhtymän kautta. Kunnat järjestävät myös hammaslääkäripalveluita paikkaamaan hampaita tarvittaessa. Sairaskohtauksen sattuessa paikalle tuleva ambulanssi ja paloa sammuttamaan tulevat paloautot ovat nekin kunnan tarjoamia palveluita. Sosiaali- ja terveysuudistus saattaa kuitenkin siirtää terveyspalvelut lähiaikoina maakuntien hoidettavaksi.

Kunta vastaa myös elinympäristön rakentamisesta ja viihtyvyydestä. Kaavoitus kuuluu kunnan tehtäviin, joten kunnan päätöksillä rakennetaan kivoja asuinalueita ja tarjotaan tilaa liikeyrityksille. Kunta myös vastaa arkipäivän infrastruktuurista kuten teiden kunnossapidosta, toimivista vesijohdoista ja viemäreistä. Kunnan jäteyhtiön roska-autot kippaavat roskat kaatopaikalle tai kierrätykseen. Näin kunnan päätökset auttavat rakentamaan toimivaa arkea.

Kunnan päätökset vaikuttavat myös seudun tulevaisuuteen. Kunta päättää omasta strategiastaan: miten alue saadaan pysymään elinvoimaisena ja kuntaan saadaan työtä ja hyvinvointia maailman muuttuessa? Kunta voi edistää liike-elämän toimintamahdollisuuksia omalla elinkeinopolitiikallaan tai tarjota tiloja yritysten toiminnalle ja keskinäiselle verkostoitumiselle. Suuret kaupungit ovat lisäksi verkostoituneet keskenään ilmastonmuutoksen kaltaisten globaalien haasteiden hallitsemiseksi. Kunnissa tehtävät päätökset rakentavat siis myös tulevaisuuden hyvinvointia.

Miten kunta päättää asioistaan? Entä mikä on valtion ja EU:n rooli?

Kunnassa korkeinta valtaa käyttää kunnanvaltuusto. Se päättää mm. kunnan toiminnan yleislinjan määräävästä strategiasta. Kunnanvaltuusto nimitetään kunnallisvaaleissa henkilö ja ääni-periaatteella.

Suomessa kunnilla on laaja itsehallinto. Kunta saa päättää oman toimivaltansa piiriin kuuluvista asioista, kunhan päätökset tehdään lain ja hyvän hallintotavan mukaisesti. Kunnilla on myös oikeus kerätä kunnallisveroina ns. veroäyri omien menojensa kattamiseksi. Kunnanvaltuusto päättää kunnallisverosta ja hyväksyy kunnan budjetin. Valtio voi kuitenkin määrätä kuntien hoidettavaksi tulevista tehtävistä säätämällä lakeja.

Kunnanvaltuusto taas nimittää kunnanhallituksen, joka valmistelee kunnan toimivaltaan kuuluvia päätöksiä ja valvoo niiden toteuttamista. Valtuusto myös nimittää pormestarin tai kunnanjohtajan johtamaan kunnan hallintoa. Kunnan päätökset taas toteuttavat kunnan virkailijat: sairaanhoitajat, kunnanviraston juristit, opettajat, kunnan roskakuskit ja kunnallistekniikan raksaporukka.

Kunnat ovat osa Suomen valtion aluetta, joten ne kuuluvat valtion päätöksenteon piiriin. Valtiossa korkeinta valtaa käyttää henkilö ja ääni-periaatteella valittava eduskunta. Eduskunta säätää lait ja päättää valtion verotuksesta. Lisäksi se nimittää maan hallituksen ja hyväksyy valtion kansainväliset sitoumukset ja kannat. Näin ollen puolueet pyrkivät tietoisesti sumuttamaan kansalaisia, jos ne lupailevat kunnallisvaalien kaatavan hallituksen tai sen EU-kannat. Valtio voi kuitenkin tukea kuntia esimerkiksi ohjaamalla rahoitusta kunnallispalveluihin.

Suomi kuuluu osana Euroopan unioniin. EU vahvistaa Suomen taloutta ja tarjoaa suomalaisille tilaisuuden vaikuttaa globaalin verkostoyhteiskunnan kehitykseen. EU:ssa päätöksiä tekevät suoraan vaaleilla valittu parlamentti ja jäsenvaltioiden hallitusten kokous (neuvosto) yhdessä. Brysselissä istuva komissio taas koordinoi sitä, miten jäsenmaat panevat EU:n päätökset toimeen.

EU ylläpitää Euroopan yhteisiä markkinoita, tukee maataloutta ja tarjoaa mahdollisuuden mennä vapaasti toisiin EU-maihin. EU on viime aikoina siirtynyt yhä enemmän torjumaan ilmastonmuutoksen ja koronaepidemian kaltaisia globaaleja ongelmia. Se myös tekee euromaiden rahapolitiikkaa ja investoi Euroopan tulevaisuuteen, myös velaksi. Yhteiseurooppalainen talous- ja investointipolitiikka tukee kuntia monin tavoin. Kunnan tehdas voi viedä tuotteitaan EU-maihin. Kaupungit ovat osa yhteiseurooppalaisia talous- ja yhteiskuntaelämän verkostoja.  Maataloustuet tuovat rahaa maanviljelijöille. Investoinnit ja maataloustuet luovat uutta teknologiaa, työllisyyttä ja auttavat vakauttamaan Euroopan politiikkaa ja taloutta.

Kunnallisvaalit – mahdollisuus päättää yhteisistä asioista

Kunnalliset palvelut ja kuntien tarjoamien elinympäristöjen kyky tulla toimeen muuttuvassa maailmassa ovat tärkeä yhteinen hyvä. Kuntavaalit tarjoavatkin mahdollisuuden vaikuttaa arjen palveluihin, ympäristön vaalimiseen ja kuntien kykyyn luoda pohja työtä ja hyvinvointia. Pidetään ajatus kirkkaana kuntavaaleja seuratessa!

Minne katse seuraavaksi, kun Suomi taas medialukutaidon ykkönen Euroopassa?

Tuoreimman helmikuussa 2021 julkaistun medialukutaitomittauksen perusteella Suomi on edelleen pysynyt medialukutaidon mallimaana Euroopassa yli 30 maan vertailussa [1]. Maailma monimutkaistuu, mediamaasto muuttuu nopeasti, politiikka polarisoituu ja lisäksi psykologiset tekijät johtavat median käyttäjää helposti harhaan, esitetään tuoreessa raportissa. Medialukutaitomittari on raportin laatijan Marin Lessenskin mukaan kehitetty arvioimaan kansalaisten mahdollisuuksia muun muassa selvitä valeuutisten ja salaliittoteorioiden täyttämässä maailmassa ja vastustaa disinformaatiota ja propagandaa. [2] Aiemmassa OSIS:in uutisoinnissa nostettiin esille myös se, että mittari antaa viitteitä siitä, miten korruptoituneina kansalaiset kokevat kunkin maan ja miten paljon epäluottamusta tunnetaan toimittajia ja tutkijoita kohtaan [3]. Mihin suuntaan nämä Media Literacy Index’in lukemat liikkuvat jatkossa nykyisen infodemian, pandemian ja polarisoituneen poliittisen ilmapiirin takia, jää vielä nähtäväksi.

Medialukutaitovertailua on tässä muodossa tehty vuodesta 2017 lähtien, ja vain 2020 mittaus on jäänyt tekemättä. Mittauksessa Suomi sai tällä kertaa 78 pistettä ja pysyy ykkösenä sijoituksessa [1]. Suomen tulokset ovat heittäneet tästä hyvin vähän suuntaan tai toiseen (77–79). Nyt mittauksessa Suomi muodostaa yhdessä Tanskan, Viron, Ruotsin, Irlannin ja Hollannin kanssa Euroopan parhaimmiston (cluster 1), kuuden maan maaryhmän. Aiemmalla mittauskerralla tähän parhaimmistoon kuuluivat myös Belgia ja Saksa. [2] Jaossa on ilmeisesti kokonaisuutena sata pistettä eli Euroopan paraskin saa tästä potista reilun kolme neljäsosaa. Mikään maa ei ole täydellinen. Matkaa optimituloksiin on kaikilla.

Mittari painottaa eniten koulutusta (45 %) ja lehdistön vapautta (40 %). Tausta-ajatuksena on se, että laadukas koulutus tulee ennen säätelyä: “education before regulation”. Koulutus jaetaan eri lukutaitoihin, jotka kattavat myös tiedekasvatuksen (scientific literacy, 5 %) ja matemaattisen lukutaidon (mathematic literacy, 5 %), vaikka pääpaino on lukemisen mittaamisessa (reading literacy, 30 %). Näitä taitoja mitataan PISA-tuloksilla. Lisäksi merkittävänä koulutuksena nähdään yliopistotutkinnot (5 %). Lehdistönvapautta on mitattu kahdella indikaattorilla: Freedom House’in (20 %) ja Reporters without Borders’in (20 %) mittareilla. Muita mitattuja osa-alueita ovat keskinäinen luottamus (trust in others, 10 %) ja elektroninen osallisuus (e-participation, 10 %). [2] Mittareista voi yleensä sanoa sen verran, että sitä saadaan mitä mitataan tai että ainakin siihen pyritään mitä mitataan. Mittaustulosten painotukset myös säätävät tai siirtävät tavoiteltua maalia.

Sitä saadaan, mitä mitataan.

Suomen tuoreita mittaustuloksia voisi katsella hieman tarkemmin indikaattori kerrallaan. Samalla voi pohtia vähän, mitä mittarit oikeastaan mittaavat. Parhaaksi julistautuminen ja mediahuomiossa lepääminen yksinään eivät vie Suomea eteenpäin. Ylpeitä saamme olla joka tapauksessa menestyksestämme. Mitä seuraavaksi? Miltä mailta ottaa mallia missäkin osaamisalueessa? Mitä ehkä jää raportista ja uutisesta piiloon?

Freedom House’in mittarin vaihteluvälille 11–18 mahtuvat paremmuusjärjestyksessä kaikkiaan kymmenen maata: Ruotsi, Hollanti, Suomi, Tanska, Belgia, Luxemburg, Islanti, Viro, Portugali ja Irlanti. [2] Mitä esimerkiksi Ruotsissa ja Hollannissa siis tehdään Suomeakin paremmin? Vai onko heidän toimintansa ollenkaan merkittävästi erilaista Suomeen verrattuna? Mitä alemmille sijoille jäävissä maissa on myös tehty hyvää ja toimivaa?

Reporters without Borders’in mittarin vaihteluvälille 7,93–12,61 mahtuvat myös Belgia, Saksa ja Portugali. Mitä kaiken kaikkiaan yhdeksässä maassa tehdään muita mittaukseen osallistuneita maita paremmin, voi miettiä. Suomi saa mittarista huippupisteet. Ilman Viroa ja Irlantia vaihteluväli olisi jäänyt korkeimmillaankin alle kymmeneen. Raportin perusteella voisi kysyä myös, missä siis Suomi, Tanska, Ruotsi ja Hollanti onnistuvat aivan erityisesti lehdistönvapaudessa. Sekä Freedom House’in että Reporters without Borders’in mittarit nostavat saman nelikon lehdistönvapauden kärkijoukkoon. [2] Jotain nämä maat tekevät oikein hyvin.

Mikä on lehdistönvapauden salaisuus etenkin Hollannissa, Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa?

Lukemista koskevat PISA-tulokset vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 485–523. Suomi sijoittuu toiseksi Viron jälkeen. Vaihteluvälille mahtuu kuusikon lisäksi nyt kaikkiaan 15 maata 35 maasta, alimmillaan sijalta 19 ja kolmesta eri maaryhmästä. Hollannin mittaustulos suurentaa kuusikon vaihteluväliä alaspäin, vieden sen alle toivottavan 500:n raja-arvon. Ilman sen arvoa jäljelle jäävän viisikon vaihteluvälille mahtuisivat vain UK ja Puola. [2] Mitä tämä seitsikko tekee mallikelpoisesti?

Mitä erityistä Suomi, Viro, Ruotsi, Tanska, Irlanti, UK ja Puola tekevät lukutaidon edistämiseksi?

Tiedekasvatusta mittaavat PISA-tulokset vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 493–530. Suomi sijoittuu toiseksi Viron jälkeen. Kaikkiaan vaihteluvälille mahtuu 13 maata kolmesta eri ryhmästä. Irlannin, Tanskan ja Ruotsin lukemat laskevat vaihteluväliä alle 500, mikä katsotaan erittäin hyvän raja-arvoksi. Ilman näiden maiden lukemia jäljelle jäävän kolmikon vaihteluvälille mahtuisivat vain lisäksi Saksa, UK, Slovenia ja Puola. [2] Jälleen voisi kysyä, mitä erinomaista tämä toinen seitsikko tekee tiedekasvatuksen hyväksi?

Miten Viro ja Hollanti onnistuvat tiedekasvatuksessa niin hyvin?

Matemaattista lukutaitoa koskevat PISA-tulokset vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 500–523. Suomi sijoittuu neljänneksi Viron, Hollannin ja Tanskan jälkeen. Vaihteluvälille mahtuvat kuusikon lisäksi myös Belgia, Saksa, UK, Slovenia ja Puola. Kaikkiaan tähän joukkoon mahtuu siis 10 maata kahdesta eri ryhmästä. Näistä myös Belgialla, Slovenialla ja Puolalla voisi olla annettavaa Suomelle, koska maat saivat korkeammat PISA-tulokset. [2] Ensimmäisen klusterin ulkopuolelta toistuvia maita ovat raportin tilastojen mukaan Belgia, Saksa ja UK. Raportissa esitelty klusterointi viiteen maaryhmään ei tee näkyväksi näiden maiden antia medialukutaidon edistäjinä. Tämä epäsuhta koskee kaikkia indikaattoreita.

Mitä Viro, Tanska, Hollanti, Belgia, Slovenia ja Puola voisivat opettaa meille matemaattisesta lukutaidosta?

Yliopistotutkintoja koskevat Eurostatin lukemat vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 32,7–40,5 %. Suomi (37,3 %) sijoittuu toiseksi Irlannin (40,5 %) jälkeen. Vaihteluvälille mahtuvat kuusikon lisäksi myös Belgia, Islanti, UK, Luxemburg, Ranska, Espanja, Liettua ja Kypros. Kaikkiaan tähän joukkoon mahtuu siis 14 maata kolmesta eri ryhmästä, mikä ei anna kovin hyvin rajattua kuvaa tilanteesta. Ilman Tanskan, Hollannin ja Viron lukemia näyttäisi jäljelle jäävän kolmikon vaihteluväli alkavan noin 36 prosentista. Silloin kärkijoukkoon mahtuisivat myös Luxemburg , UK, Islanti ja Belgia. [2] Suomalaiset voisivat pohtia, miten akateemisemmissa Irlannissa, UK:ssa ja Luxemburgissa on medialukutaitoa edistetty kaikkein menestyksekkäimmin. Yliopistotutkintojen osuus kansalaisten tutkinnoista ei ole mikään itseisarvo, vaan pikemminkin ehkä se, miten monet erilaiset tutkinnot voisivat tukea mm. kansalaistaitojen kehittymistä, kansalaisten pääsyä tietoon ja demokraattista päätöksentekoa. Mittaristo ei huomioi tutkintojen keskinäisiä eroja, vaan typistää ne yhteen helpohkosti mitattavaan yksikköön. Maiden väliset täsmällisemmät vertailut ovat kyllä vaikeita, mutta jotain kai tuolle epätarkkuudelle pitäisi voida tehdä.

Mitä Suomea akateemisemmin koulutetuissa Irlannissa, UK:ssä ja Luxemburgissa on tehty medialukutaidon eteen yliopistoissa?

Keskinäistä luottamusta koskevat lukemat vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 5,0–7,4. Suomi sijoittuu ensimmäiseksi. Vaihteluvälille mahtuvat kuusikon lisäksi myös Belgia, Saksa, Islanti, UK, Itävalta, Luxemburg, Ranska, Espanja, Italia, Malta ja Turkki. Kaikkiaan tähän joukkoon mahtuu 17 maata neljästä eri maaryhmästä. Ilman Viroa (5,0) alin jäljelle jäävän viisikon mittaustulos olisi 6,0 ja vain Islanti (7,0) pääsisi samalle tasolle luottamusvertailussa. [2] Mitä tämän uuden kuusikon sisällä on tehty, jotta keskinäinen luottamus on syntynyt ja mahdollisesti säilyy edelleen korkealla tasolla? Pitääkö olla perifeerinen pohjoinen maa tai saarivaltio? Mikä merkitys on maantieteellisellä ja nykyisellä ja historiallisella geopoliittisella sijainnilla?

Mistä syntyy keskinäinen luottamus Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Islannissa, Irlannissa ja Hollannissa?

Elektronista osallisuutta koskevat lukemat vaihtelevat kuusikon sisällä välillä 0,8214–1,0000. Suomi sijoittuu neljänneksi Viron, Tanskan ja Hollannin jälkeen. Vaihteluvälille mahtuu kaikkiaan 20 maata viidestä eri maaryhmästä. Jos jatketaan jo alkanutta mittariuskollista eteenpäin kurottelua, Suomen raja-arvon 0,9524 voisi ottaa tulevaisuuden minimiksi. Tuolloin kuusikosta putoavat Ruotsi ja Irlanti. Uusia vertailumaita ovat silloin UK, Itävalta, Puola ja Kypros, joista viimeinen jää Suomen kanssa tasoihin. Mitä noissa kuudessa maassa tehdään Suomea paremmin?

Mitä voisimme oppia elektronisesta osallisuudesta Virolta, Tanskalta, Hollannilta, UK:ltä, Itävallalta ja Puolalta?

Maantieteellisesti kuusikko sijoittuu nyt vuoden 2021 mittauksessa etenkin Koillis-Eurooppaan, kun taas heikoiten mittauksessa menestynyt kolmikko ja seuraavaksi huonoiten suoriutunut kuusikko asettuvat Kaakkois-Eurooppaan [2]. Paras kuusikko on säilynyt samana kuin viime mittauksessa [3]. Muilla eurooppalaisilla mailla näyttäisi olevan syytä seurata, mitä etenkin Koillis-Euroopassa tehdään paremmin medialukutaidon edistämiseksi.

Mutta tämä ei ainut tapa lukea uusinta raporttia eurooppalaisen medialukutaidon kehittymisestä ja nykytilasta. Nykyisessä klusteroinnissa jäävät erityisesti huomiotta UK:n ja Belgian hyvät tulokset monilla mitatuilla osa-alueilla. Saksakin painuu osin ansiotta toiseen maaryhmään. Pohjoismaisesta näkökulmasta raportista puuttuu kokonaan Norja, mikä on valitettavaa. Norjalaisten mediaosaaminen ei tässä seurannassa voi mitenkään paljastua suurelle yleisölle, vaan jää tällaisen mittariuutisoinnin varjoon [4]. Maiden sisäinen vaihtelu loistaa myös poissaolollaan raportissa, minkä perusteella on vaikeampi suunnata huomiota tarkemmin esimerkiksi eri oppilaitoksiin, kuntiin ja kaupunkeihin tai toimittajaorganisaatioihin.

[1] Media Literacy Index 2021

[2] MediaLiteracyIndex2021_ENG.pdf (osis.bg)

[3] The Media Literacy Index 2019: Just think about it

[4] kts. esim. Mitä voimme oppia Norjan faktantarkistuksesta

Sinulle, jolla on sanottavaa!

Hei median käyttäjä!

Tervetuloa mediakriittiseen blogiini – ja kritiikillä en tarkoita että olisimme median vastaisia. Päinvastoin, olemme hyvinkin kiinnostuneita laadukkaista sisällöistä. Haluamme saada sellaisia, ja toisinaan myös itse luoda niitä.

Tunnetko joskus mediaraivoa? Tekeekö mieli heittää kaukosäädin kaivoon tai rokkarityyliin telkkari pihalle? Eikö näiltä kanavilta voisi nyt jostain tulla jotain, mitä voi katsoa tuntematta tuskaa ja myötähäpeää! Tai jotain, mitä ei ole nähty jo n kertaa?

Käytkö vaaralliseksi liikenteessä, kun radiokanavalla alkaa kailottaa ns. mediapersoona? Miten joku voi saada palkkaa siitä, että retostelee ja rääpii julkisesti asioita, joista ei selvästikään tiedä mitään, eikä todellakaan ole vaivautunut ottamaan selvää ennen studioon tuloansa.

Ennen kun ajoi Suomea pitkin poikin sai joka pysähdyksellä sai lukea uuden lehden – nyt ei tarvitse, niissä on samat jutut kaikissa! Aamulla karisee unet silmistä, kun lehden kiinnostavin otsikko ei vastaa sisältöä? Juttu alkaa lauseella, jossa se kuuluisa mittakaava mättää, on suureet sekaisin tai pilkkuvirhe. Miksi uskoa, että koko artikkelissa on yhtikäs mikään kohdallaan?

Ja se some, yritäpä puhutella perheenjäsentä, niin ei eväkään värähdä: hän somettaa. Ehkä et ihan ole keksinyt, mihin mokomaa somea voisi järkevästi, tuloksellisesti käyttää?

 

Ehkä kirjoitat työksesi?

…muistioita, raportteja, yhteenvetoja, sähköpostia, tekstiä intraan, tiedotteita? Sinulta odotetaan oman alasi ja ajan hermolla pysymistä, talouden ja tapahtumien seuraamista. Ja mikäs siinä, onhan se itsellekin noin periaatteessa mukavaa. Olet itsekin kiinnostunut siitä, mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu. Jopa se kiinnostaa, miten puoliso, lapset, muilla aloilla toimivat sukulaiset ja kaverit maailman näkevät. Juttelet mielelläsi mediasisällöistä(kin).

 

Rakkaudesta lajiin!

Opetin kolmella vuosikymmenellä Avoimessa yliopistossa ja Voionmaan Opistolla tiedotusopin, sittemmin journalistiikan perusopintoja. Erityisesti media-analyysikurssi oli oma ja opiskelijoiden suosikki, heille ensimmäinen käytännön mediataidon kurssi. Mietin silloin, ja mietin nyt, että jokaisen pitäisi käydä se. Ihan vaan tietääkseen mikä media on, miten se on muodostunut, miten toimii ja miksi. Ja käyttääkseen sitä mahdollisimman tehokkaasti hyväkseen, niiden asioiden ajamiseen jotka ovat itselle tärkeitä! Aloin tehdä siitä nettikurssia, joka valmistuu syksyn tullen.

 

Tampereen tavalla: teksti edellä

Ensiksi irrotin kokonaisuudesta omaan kirjoittamiseen liittyvän osion. Sen sisältö tiivistyy kolmeen jaksoon. Yksi, asiat jotka tekstinkorjausohjelmat eivät osaa suomeksi tehdä. Löytämällä ja korjaamalla ne itse, oma kirjoittaminen paranee ratkaisevasti. Toiseksi, aika harva tuntee retoriikan perusteet. Vaikuttamisen keinot pelkistyivät jo antiikin Ateenan torilla ja toimivat edelleen. Kolmanneksi, puheet tarinan tehosta eivät ole pötyä. Vaikeutta on liioiteltu: useimmat ovat oppineet tarinan rakenteen jo Pikku-Kakkosta katsoessaan, eli otetaanpa käyttöön!  Jos Journalistisen kirjoittaminen on se mitä etsit, se löytyy täältä: www.mediataitokurssi.fi/journalistinenkirjoittaminen/


Journalistinen kirjoittaminen - klikkaa TÄSTÄ

Digiyliopisto 2020 - klikkaa TÄSTÄ